torstai 30. elokuuta 2012

agnus dei



Istun kirjoituspöydän ääressä, kaiuttimista soi Mozartia ja edessäni on dinosaurusaiheinen puuhakirja. Oikealla puolellani on muki johon mahtuu melkein litra teetä ei maitoa ei sokeria en enää pysty, vasemmalla puolella on Requiemin nuotit, pitäisi osata ulkoa marraskuun alkuun mennessä. Kissa yrittää syödä keskeneräisen kaulahuivini mutten jaksa liikkua, kuumapussi yrittää turruttaa kivun alaselässä ja tee lämmittää varpaihin asti. Hengitän mutta olen kovin tyhjä.

Onneksi Katti on olemassa, soitin hänelle eilen ja sopersin kiroillen ja lähinnä itkien kaikesta mitä en sillä hetkellä vain jaksa, hän oli ihana ja kuunteli ja jutteli muusta ja sai minut taas kerran hymyilemään. Olen lähdössä hänen luo Lappiin kahden viikon päästä, en millään jaksaisi odottaa, tahdon nyt heti, mutta hyvää pitää jaksaa odottaa. Minusta on edelleen uskomatonta, että elämässäni on joku joka ymmärtää niin täydellisesti, joku joka jaksaa aina vastata puhelimeen vaikka olisi keskellä bileitä ja joutuu menemään vessaan piiloon että voi jutella. Joku joka on jäänyt vierelleni vaikka olemme molemmat niin täynnä ongelmia että koko homma alkaa pikkuhiljaa muistuttaa tragikomediaa.

Kolme tyttöä yrittää saada minua omakseen, hymyilen kauniisti ja nauran ja puhun siitä kuinka ei ole pahanmakuista teetä tai liian täyttä tanssilattiaa. Miksi nämä ihmiset kiinnostuvat minusta? Lopulta he kuitenkin kyllästyvät, pettävät ja juovat, löytävät uuden, päättävät etten ole vaivan arvoinen, eivät uskalla päästää lähelle, lakkaavat rakastamasta, lopulta olemme kuitenkin yksin. Istun värittämässä puuhakirjaani ja juon vihreää piparminttuteetä ja lasken kerrankin päiviä enkä kaloreita, yritän muistaa että aina voi toivoa.

Tahtoisin niin kovasti mennä messuun, tahdon vain istua kirkossa ja laulaa latinaksi ja tuntea nivelteni natinan kun polvistun, mutta sen sijaan pitää lähteä baariin työkaverien kanssa vaikken oikeastaan haluaisi. Olen kamalan huono katolilainen. Ehkä menen iltamessuun jokin arkipäivä ensi viikolla. 

En uskalla enää katsoa sisaria tai pappia silmiin.

3 kommenttia:

  1. Pidä hauskaa lapissa <3 ite en ole koskaan käynyt, mutta olisi ihana käydä joskus ja vr:llä kun on nyt ollut noita kaikki tarjouksiakin...

    Voimia hirveästi, ja ihanaa, että olet saannut muutakin ajateltavaa kuin kalorit vähäksi aikaa edes... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin pidän <3 Ja kiitos kommentista. :3

      Poista