lauantai 25. elokuuta 2012

krokotiilirock

 
"Hei, mikä on?"
"Mullon vaan... mullon vaan ollut ikävä sua."
"Mullakin sua."

Vietin melkein vuorokauden Minnin kanssa: päivän jutellen ja katsoen elokuvia, illan rellestäen poikien kanssa, ja yön kiltisti nukkuen vierekkäin sängyssä, joka on edelleen liian pieni kahdelle. Vasta nähdessäni hänet rautatieasemalla tajusin miten ikävä minulla oikeasti on ollut, ja hetki hetkeltä olin iloisempi että olimme uskaltaneet sopia reissun - sovimme edelleen yhteen kuin palapelipalat, vaikka kuinka olisimme vain ystäviä. Nauroimme ja kokkasimme ja katsoimme elokuvia niin kuin aina ennenkin, mutta myös puhuimme vakavia ja itkimme ja lohdutimme toisiamme niin kuin aina ennenkin. Kyllä mä Minni rakas tuun olemaan osa sun loppuelämää, eri tavalla vaan kuin mitä ensin luultiin, suuri kivi vierähtää sydämeltäni kun vihdoin ihan aikuistenoikeasti tajuan, ettei ero ole ollut hänellekään helppoa vaikka minä olen se joka jätettiin. Että minulla on silti väliä.

Eilen aamulla ennen Minnin saapumista kävin uuden terveydenhoitajan luona. Olin aivan kauhusta kankeana koska pelkäsin vihaavani häntä yhtä paljon kuin edellistä terkkariani, mutta hän olikin aivan ihana! Hymyilevä nuori nainen, joka rauhallisena ja asiallisena kyseli tarkkoja yksityiskohtia syömisistäni, kaloreista ja ravintoaineista ja tiheydestä, tuntemuksista ennen ja jälkeen syömisen, liikuntatottumuksistani ja pakkomielteestäni numeron 48,6 suhteen. Sovittiin seuraava tapaaminen ensi viikon perjantaiksi, sain kotitehtäväksi seitsemän päivän aikana syödä vähintään kerran leipää, vähintään kerran ruoan kanssa pieni määrä perunaa tai riisiä, ja juoda vähintään kahtena aamuna lasillinen tuoremehua. En ymmärrä miten hän pystyi siihen, mutta kävellessäni ulos minä ihan oikeasti tahdoin parantua, tahdoin enemmän kuin mitään muuta.

...Mutta silti. En ole käynyt kolmeen päivään vaa'alla, ja ahdistaa niin paljon etten kykene ajattelemaan mitään muuta, kävin normaalia rankemmalla lenkillä ihan vain varmuuden vuoksi ja lasken kaloreita ja minuutteja ja kuituja kalsiumia proteiinia vitamiineja kaikkea mitä vain voi laskea, jotten vaan hakisi vaakaa kaapista. Maanantaina pitäisi olla punnitus, en tiedä mitä tehdä.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla että sulla on asiat (Minnin suhteen) paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tää on kovin ihanaa! (Tosin pojat katto vähän äimänä kun me kuikuiltiin ja heitettiin perus läppää yms koko ilta, ne ei tainnut ihan tajuta mitä tapahtuu.)

      Poista