lähteä kun pitäisi jäädä

  näen vain hirttäytyneitä ballerinoja
6.8.2012 klo 12:35. En tiedä mistään mitään. En itse näe mitään muutosta vartalossani mutta Laksi ja Kiivi kuulemma näkevät. Tahdon olla terve mutta tahdon samalla laihtua niin kovin pieneksi, enkä tunnu osaavan tehdä niitä kahta samaan aikaan. Sopuli vetäytyy omaan sairaaseen kuoreensa ja työntää mua pois samalla kun Miika flirttailee ja tekee kiinnostuksensa erittäin selväksi. Minulla on ikävä ystäviäni mutta samalla vihaan heitä, haluan halata heitä ja samalla iskeä puukolla selkään. Vihaan äitiä, vihaan Appelsiinia, vihaan Laksia ja Porkkanaa ja Partaa, mutta lähinnä vihaan itseäni. Vihaan, inhoan itseäni niin paljon että vatsassa velloo ja sydän tykyttää enkä saa henkeä ja tahtoisin vain luovuttaa ja kaatua tajuttomana maahan. Ehkä voisin taas vahingossa viiltää vihannesveitsellä haavan, katsoa turtana kuinka veri pulppuaa lavuaariin niin vuolaasti että liikkuessani näkökenttäni sumenee ja tunnen kuinka leijun ilmassa kun lyyhistyn lattialle. Neljäkymmentäkahdeksan pilkku kuusi, vai neljäkymmentäkuusi pilkku kahdeksan? Ylös alas ympäri mutta lähinnä alas.