sunnuntai 19. elokuuta 2012

fuck you


"mä sentään seurustelin kaks vuotta s:n kanssa eikä siltikään tuu heti mieleen että milloin joku ois tehny mulle yhtä kusisen tempun."

Tänään (tai teoriassa eilen) heräsin aamulla aikaisin, kävin suihkussa ja laitoin kauniit vaatteet ja ehostin silmiä ja kampasin tukan sievästi, sujautin jalkani korkokenkiin ja laitoin huulille tahmaamatonta kiiltoa. Lähdin hyvin mielin keskustaan - olimme sopineet Sopulin kanssa menevämme kahville ja elokuviin. Minä olin kaupungilla yhdeltä, puoli kolmelta piti tavata Sopuli, puoli neljältä alkoi elokuvanäytös, puoli neljältä myös vihdoin luovutin ja lähdin itkuisin silmin takaisin bussipysäkille, naurettavan kalliit elokuvaliput edelleen lompakossa. Hän oli vielä varmistanut että kyllä hän on tulossa ihan oikeasti, mutta ei puolenpäivän jälkeen vastannut yhteenkään viestiin, ja kun yritin soittaa niin löi luurin korvaan. Tein illalla pienen kierroksen internetissä ja varmistuin siitä, minkä olin oikeasti jo päivällä tiennyt: ei mitään ollut sattunut, häntä ei vain ollut huvittanut tulla, ei ollut välittänyt edes sen vertaa että kertoisi minulle, antoi minun lähteä keskustaan ja ostaa liput ja odottaa turhaan. Ja hauskintahan tässä on, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun odotan häntä kaupungilla turhaan, ja vielä vähemmän ensimmäinen kerta kun hän ei yksinkertaisesti vastaa. Voin kertoa että oli aivan helvetin arvokas olo, on edelleen.

"Moi, mä laitan mun laukun alas ja käyn vessassa ja sit kiroilen kymmenen minuuttia ja yritän epätoivoisesti olla itkemättä", sanoin kun astuin Kukan ovesta sisään. Kukka ja Sini katsoivat minua silmät pyöreinä ja kuuntelivat hiljaa kun sopersin päivän ja viikkojen tapahtumia, jopa yleensä varsin siveäsuinen Kukka päästi suustaan pari voimasanaa siis mitä helvettiä oikeesti. Katti kiroili vuolaasti puhelimessa siis voi vittu kuin paska ihminen voi olla, kiroilee edelleen kun jutellaan koneella, ja Minnikin kun laitettiin viestiä pyysi saada tietää mikä on pielessä mitä vittua hei sori nyt vaan mutta nyt jätät ton muijan ihan omaan arvoonsa, et sä voi antaa toisen kohdella itseäs noin, ansaitset parempaa. Onneksi minulla on vielä muutama ihminen jotka välittävät, ja vielä suurempi onni että kaksi heistä asuvat niin lähellä. Kukka ja Sini informoivat että päivä vaatii raakaa väkivaltaa, joten Xboxissa pyöri Black Opsin zombiekentät kolmatta tuntia, minkä jälkeen käytiin hakemassa ruokaa ja peli vaihtui The Hills Have Eyes -elokuvaan ja sen jatko-osaan. Kello oli lähemmäs yhtä yöllä kun astuin kotiovesta sisään, yritän hengittää kun riisun kauniit vaatteet, pesen meikit pois ja harjaan lakan hiuksista.

Tein tyhmiä asioita, sellaisia jotka ovat tyhmiä sekä minun terveen että sairaan puoleni mielestä.

4 kommenttia:

  1. Tuollaset oharit on niin ärsyttäviä:( Vaikka ois mikä syy niin aina pystyy laittaa toiselle vaikka kahden sanan viestin "en tule". Tsemppiä, luen tätä sun blogia vähän väliä mutta vasta nyt tulin kommentoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Etenkin kun tämä ei tosiaan edes ollut ensimmäinen kerta, ja kun oli vielä sekä edeltävänä iltana että sinä aamuna sanonut tulevansa. Huoh. Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Onpas töykeetä käytöstä, miten kehtaakin olla edes ilmottamatta ja vastaamatta puhelimeen!

    ps liityin lukijaksi :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä minunkin mielestäni... Ja tervetuloa!

      Poista