perjantai 24. elokuuta 2012

grand ball

"Voimistelu vai baletti?"
"Mitä?"
"Niin, että ootko harrastanut voimistelua vai balettia vai mitä?"
"Aa! Uimahyppyä viitisen vuotta."
"Mä mietinkin, ei kenelläkään normaalilla oo noin hyvä kehonhallinta."

Hymyilen tanssitreeneissä opettajan katsoessa silmän pyöreinä lonkkieni ja keskivartaloni liikkeitä. Tiedän taipuvani aivan uskomattomiin asentoihin, sisäisesti kiljuin onnesta vatsalihakset tiukkana rintakehä eteen lantio taakse lonkat auki kantapäät yhteen kädet eivät hievahdakaan liukuessani pyörien tankoa alas. Treenien jälkeen puolen tunnin ohjattu syvävenyttely ja pyörällä kotiin, rojahtaessani sängylle olen mustelmilla ja väsynyt mutta onnellisempi kuin pitkään aikaan.

Samaan aikaan on myös kovin sekava olo. Harjoiteltiin myös nostoja, ja niihin en yksinkertaisesti pysty - ei sen takia etten osaisi tekniikkaa, vaan koska minulla ei yksinkertaisesti ole lihasvoimaa nostaa vain käsivarsien avulla itseäni ylös tangolle. Haluaisin niin kovasti, mutta lihakseni ovat niin surkastuneita kahden vuoden liikunnattomasta syömisvammailusta, että en vain pysty. Mutta lihasten kasvattamista varten pitää syödä yli kulutuksen enkä tiedä, paniikki nousee pelkästä ajatuksesta, syödä tahallaan yli kulutuksen? Mahdotonta. Onneksi kun potkunyrkkeily jatkuu viikon päästä alkaa rasvanpoltto taas tehokkaammin, ehkä jos saan nopeasti ylimääräisen rasvan pois niin voisin alkaa harjoitella lihaksiakin loppusyksyyn mennessä? En tiedä en tiedä, itkettää ja hämmentää ja toivon enemmän kuin mitään olevani terve mutta en pysty, ehkä minua ei vain ole luotu onnelliseksi ihmiseksi.

Päätin kuitenkin olla vahva ja ottaa varovaisen askeleen eteenpäin: poistin painopalkin blogin sivusta ja vein ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen vaakani pois. Seuraan kyllä edelleen syömisiäni ja liikuntoja, kaikki pitää merkitä ylös ja laskea grammoja prosentteja päiviä, ehkä punnitsen itseni silti maanantaisin, mutta en joka päivä montaa kertaa.

Sopuli ei ikinä vastannut minulle, ei edes pyytänyt anteeksi. Itkin poistaessani hänet Facebook-kavereistani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti