i'm gonna be

"VIRTA MÄ NÄIN SUT ÄSKEN TORIN KULMALLA siis mitä ihmettä kerro??"

Virnistelen harvinaisen tyytyväisenä itseeni saadessani kaverilta tekstiviestin matkalla ruokakauppaan keskustassa. Lähetän vastauksena vain silmää vinkkaavan hymiön, en selittele sen enempää. Välillä pitää olla ihan omia asioita, kuiskata parhaille ystäville arvaa mitä mulla on salaisuus mutta muuten vaan hymistä tyytyväisenä muiden ihmetellessä vieressä, että mitäs helvettiä tuolle on tapahtunut.

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet vallan hauskoja. Olen katsonut harvinaisen hyvän elokuvan ja monta jaksoa luvattoman koukuttavaa draamasarjaa, nukkunut pelottavissa lakanoissa ja juonut teetä parvekkeella, olen pyörittänyt toista kuin tanssijaa ja nauttinut auringon lämmöstä kasvoillani. Vietin myös muutaman tunnin tänään sinisten ihmisten seurassa, nauratti jossain vaiheessa kun tajusin, että mistä me ihan oikeasti puhutaan. Toisaalta, onhan se aika naurettavaa. Lähdin hymyillen apteekkiin ja kauppaan, olin vastuullinen ja jopa terveellinenkin, kun ostin multivitamiineja ja wok-vihanneksia ja tofua ja pähkinöitä ja soijajugurttia ja varmaan puolet koko Suomen porkkanoista.

2.8.2012 klo 00:40. On elokuu. Kuusi vuotta sitten muutettiin takaisin Suomeen, kuusi vuotta sitten kaikki oli vielä hyvin, kuusi vuotta sitten olin vielä laiha. Onko siitä oikeasti jo kuusi vuotta? Kuulostaa niin kamalan pitkältä ajalta, vaikka ihan äskenhän se oli. Silti se tuntuu kuin toiselta elämältä. Mutta toisaalta, kaikki ennen toukokuun 30. päivää vuonna 2012 tuntuu ihan eri elämältä. Vaikka siitä päivästä on vain vähän yli kaksi kuukautta, elämäni on jaettu kahtia. Ennen ajanlaskumme alkua. Kaikki oli erilaista - sekä hyvällä että huonolla tavalla. Hassua. Voisin mennä nukkumaan.

Viime yönä Sopulin nukkuessa istuin hänen huoneensa lattialla kirjoittamassa kännykän valaisemaan päiväkirjaan, miettimässä miten kaikki on muuttunut. Monesta asiasta en vielä näinkään epäjulkisesti uskalla kirjoittaa, koska ne ovat uusia ja pelottavia ja tahdon tottua niihin itse ensin ja varmistua etteivät ne lopu ennen alkamistakaan, mutta... niin. Ihan kaikki on erilaista, ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen.