jäädään kiinni ikuisuuteen

Lause, jota en ikinä uskonnut kirjoittavani: eilen illalla tuli syömishäiriöstä opitut asiat ihan oikeaan hyötykäyttöön. En ole aikaisemmin pyörtynyt mistään muusta kuin nestehukasta tai syömättömyydestä johtuen, mutta onneksi noita kertoja on ollut aika monta tässä vuosien varrella niin tunnistan varoitusmerkit: tuntuu kuin kohoaisin ilmaan, raajoissa kihelmöi, näkökenttä täynnä mustia tähtiä. Olen sen verran monta kertaa joutunut ottamaan pudotessa kiinni ja virvoittamaan sekä Minniä että lukioaikaista tyttöystävää, että tajusin onneksi itsekin mitä mitä tehdä - tosin oli kyllä harvinaisen hölmö olo yhtäkkiä vain romahtaa lattialle ja kiepahtaa nostamaan jalat ilmaan.

Asunto täynnä verta, kissa pomppi onnellisena nuolemassa kaiken mihin pääsi käsiksi. Viimeiset vessapaperini tippuivat verta, vanhasta yöpaidasta ei enää erota minkä värinen sen kuuluisi olla, koko kylpyhuoneen lattia täynnä veriroiskeita. Kiroilin ääneen miksi vitussa tää saatanan vittu ei tyrehdy voi helvetin perse ja juoksentelin ympäri asuntoa etsimässä jotain mitä käyttää painesiteenä, lähti näköjään niin paljon verta että pyörryin kahdesti. Hätäkeskuksessa puhelimen päässä maailman typerin tapaus, jopa minä tiesin tämä suuret "neuvot" jotka hän antoi, ja minä sentään olen humanisti. Lopulta vain tyydyin istumaan alas ja katsomaan elokuvaa samalla kun painan haavaa tekoharson kanssa niin kovaa että lähtee tunto koko kädestä. Kyllä se joskus tunnin jälkeen tyrehtyi sen verran että uskalsin mennä nukkumaan, mutta pakko myöntää että olin ihan kiitollinen siitä, että tänä aamuna oli aika YTHS:llä.

Muistin että aika olisi ollut lääkärille mutta olikin terveydenhoitaja ja sen jälkeen psykologi. En ole nähnyt psykologiani melkein vuoteen, kauhisteli kun kerroin, että mihin asiat ovat edenneet. Sun on kyllä pakko päästä ravitsemusterapeutille ja pitäisiköhän niitä sun terapiakäyntejä lisätä kahteen viikossa, minä katson polviini ja nypin laastaria. Joo kai. Terveydenhoitaja antoi kolme päivää vapaata töistä, minun on pakko saada levättyä, soitat sitten heti jos tuntuu että tarvitset lisää vapaata. Kiitän ja lähden, ostan kaappeihin lisää mustaherukoita ja tofumausteseosta ja kasvisnuudelelita ja kaurakaakaota. Kai minun on pakko jotain syödä.

Olen alle viidenkymmenenneljän maagisen rajan. En tiedä, mitä tuntea. Riemua.