these are the things that i miss

"Virta nyt sä et sit enää saa laihtua enempää."

"Joo joo äiti."

Juttelen vanhempieni kanssa Skypen välityksellä ensimmäistä kertaa heidän Kiinaan muuton jälkeen, esittelen onnellisena uusia farkkjuani. Ensimmäistä kertaa elämässäni äiti sanoo että olen sopivan kokoinen, että minulla ei ole kyllä varaa pudottaa vielä vähän. Jokin osa minussa kiljuu onnesta saadessani vihdoin äitini hyväksynnän, mutta toinen, vahvempi osa pyörittelee silmiään ja yrittää miettiä minkä takia äiti sanoisi noin vaikkei voi tarkoittaa sitä, ei hän vain voi, en ole ikinä ollut tarpeeksi hyvä hänelle, miksi olisin nyt? Webcam vääristää kuvaa, löysä paita hoikistaa jalkoja, äiti varmaan luulee että tämä on lihasta eikä rasvaa, hän tietää että minulla on syömishäiriö niin ehkä hän vain yrittää saada minut hyvälle tuulelle. Käyn ensi viikolla ostamassa uudet, taas yhtä tuumakokoa pienemmät syysfarkut, näyttäisinköhän niissä jo siedettävämmältä?

Puhuin äsken puhelimessa Minnin kanssa yli puolitoista tuntia. Oli rauhoittavaa, tuttua ja turvallista kuulla hänen ääntään, vaikka silmämeikkini ovatkin nyt hieman levinneet pitkin kasvojani. Juteltiin koulusta ja terapiasta, Lapista ja Tahrattoman mielen katsomisesta ja vähän kaikesta muustakin, sovittiin että nähdään tässä lähiaikoina. Minulla on aivan uskomattoman ikävä parasta ystävääni, ja vaikka ajatus kasvotusten näkemisestä pelottaakin todella paljon, toivon etten ole ainoa.

Näin viime yönä unta, että Minnin isoäiti neuloi minulle uudet villasukat. Hymyilin, myönnän että viimeisen vuoden ajan hänen perheensä tuntui enemmän oikealta perheeltä kuin omani - Minnin äiti muisti aina hankkia jääkaappiin juuri sitä jugurttia josta pidän, hänen isänsä osti mökille suuremman sängyn jotta mahtuisimme sinne Minnin kanssa paremmin yhdessä, hänen isoäitinsä kyseli tulevaisuudensuunnitelmia ja neuloi villasukkia. Oli ihanaa kun jonkin aikaa oikeasti tuntui siltä, että minusta välitetään. Nyt minulla ei ole paitsi omaa perhettä, myöskään maailman parasta anoppilaa.

Tahtoisin lähteä ulos kaupoille mutten löydä kotiavaimiani mistään.