satasen vauhdissa

Eilen illalla kirjoitin, että söin iltapalaa vaikken olisi tahtonutkaan. En olisi tahtonut eikä näköjään olisi pitänyt, aloin itkeä kun äsken astuin vaa'alle. En ymmärrä miten se nousi noin paljon, en ymmärrä, sen siitä saa kun syö. Ahdistaa, haluan repiä ihoni auki lyödä reidet mustelmille painaa nuppineuloja jalkapohjiin kävellä vastaantulijoiden kaistalla mennä junatunnelin syvennykseen mutta tiedän etten saa.

Ehkä sitten vain kävelen töihin, juon vettä ja lounastauolla kirjoitan nurkassa päiväkirjaan. Tänään en syö. Silitän kissaa ja kerron sille salaisuuksia joita yksinäiset huutaa unissaan. Pesen pyykkiä, tiskaan, viikkaan liian suuret vaatteet kaapin perälle. Voisin neuloa vaaleanpunaisia säärystimiä kunnes on aika lähteä taas töihin.

Itkettää.