Päivällä juoksen kotoota mutta en kerkeä bussiin, keskustassa bussi ajaa ohi vaikka kauniisti vilkutin pysähtymään. Myöhästyin töistä. Töissä ahdistaa niin paljon etten saa hengitettyä, asiakkaiden välissä haukon henkeä ja pyyhin kuumia kyyneliä poskilta ja kaulalta. Saan viestiä, että iltasuunnitelmat peruuntuvat. Lysähdän taukotilan lattialle ja painan pään polviini, sanon radiopuhelimeen että tulen kohta.
Kun lähdin töistä bussilla koska tänään jalat liian kipeät pyöräilyyn, näin bussin ikkunasta kuvajaiseni. Hetken ajan katsoin solisluitani ennen kuin käänsin katseeni pois ja kävelin seuraavalle pysäkille.
Astun asuntooni sisään, kissa pyörii jaloissa mutta en kiinnitä siihen huomiota. Riisun sievät vaatteet ja harjaan lakan pois hiuksista, otan huomisen vaatteet pois laukusta ja viikkaan kaappiin. Pesen meikit pois ja istun sängylle, tyhjä olo. Laitan tutun ja turvallisen minisarjan pyörimään, suljen silmät.
Pikkuveljeni lähti tänään vanhempiemme luo Kiinaan asumaan. Nyt minulla on enää jäljellä tätini perhe Suomessa; vanhempien poissaolon lisäksi isovanhemmat ovat Espanjassa ja puoliksi Ruotsissa. Hassua, kyllähän minulla on enonkin perhe, mutta jotenkin en vain ikinä muista häntä. En muista milloin olen viimeeksi nähnyt heitä. Kamalan yksinäinen olo, tekisi mieli mennä ensi viikolla käymään tädin luona mutten tahdo tunkea sinne koko ajan ja häiritä toisten elämää.
Tänään on taas sellainen olo, että antaisin koko maailman jotta saisin halauksen. Hypistelen uutta avaimenperääni ja syön iltapalaa vaikken oikeasti tahtoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti