Puoli vuotta sitten olin Nitan luona vaatetalkoilla. Sain häneltä massiivisen läjän liian pieniä tai "väärän" tyylisiä vaatteita, mukaan lukien hänen äitinsä vanhat, aivan uskomattoman upeat Leviksen farkkushortsit. Ne olivat minulle niin pienet etten saanut nappia kiinni ja reidet pursuivat kuin... en tiedä, jokin joka pursuaa aivan järkyttävän näköisesti.
Tänä aamuna vaatekriisi, mikään ei vaihteeksi näytä hyvältä päällä. Päätän hetken mielijohteesta kokeilla kaapin pohjalla "ehkä vielä joskus mahdun näihin" -pinossa lojuvia mustia shortseja ja hämmennyn, ne nousevat helposti reisien ohi ja tuntuvat istuvankin. Käteni tärisevät kun napitan viimeiset napit, eivät nämä voi sopia minulle. Peruutan pari askelta ja katson itseäni peilistä. Käännyn ympäri, tarkastelen itseäni jokaisesta kulmasta, miten tämä voi olla mahdollista? Näytän aivan samalta kuin puoli vuotta sitten, yhtä inhottavan lyllyvä löllyvä hyytelökasa. Tuntuu kuin kaikki vaatteeni vain suurenevat ja minä itse pysyn samana.
Näin viime yönä unta Minnistä, hän oli tullut työpaikalleni uuden poikaystävänsä kanssa; kun poika kääntyi huomasin hänen olevan Porkkana, yksi parhaista ystävistäni. He näkivät minut ja nauroivat, kävelivät pois eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun yritin jutella heille. Minni otti Porkkanaa kädestä ja lomitti sormensa niin kuin minun kanssani, kuiskasi korvaan rakastan sua kulta, ja käveli hänen kanssaan nurkan ympäri.
Tahtoisin vain, että painajaiset loppuisivat, sekä unessa että valveilla. Tarvitsisin halauksen, muttei ole ketään ketä halata.
139/500.
Onko noi numerot kaloreita vai mitä? :)
VastaaPoistaEei, ne on pyöräiltyjä kilometrejä!
PoistaJep, luojan kiitos. On niin ihanaa että aino löytyi niin nopeasti. Seuraavana aamuna jo aino olisi voinut olla paljon huonommassa kunnossa, koska siellä pyörävarastossa ei ollut tietenkään vettä eikä ruokaa, ja jos aino olisi ollut vielä kauemmin siellä.. en uskalla edes ajatella. Tämän takia olisin melkeinpä toivonut, että aino olisi ollut mielummin ulkona luonnossa (vaikka olisikin ollut vaikeampi löytää), missä olisi ollut riittämiin kaikkea tarpeellista. Mutta aino aloitti maukumisen ennen kuin olimme menneet kokonaan yöpuulle ja löytyi ♥
VastaaPoistaKirjoitat ihanasti, alan lueskelemaan blogiasi (läpi btw). Kiitos kommentista ♥