se ois niin suloista

En eilen päätynytkään askartelemaan - puhumattakaan mistään siivoamisesta - vaan ensin lojumaan rannalle Kukan kanssa ja sitten pyöräilemään keskustaan vaateostoksille. Ostin shortsit jotka jopa ovat oikean kokoiset koska Nitan äidin unelmashortsit ovat jo käyneet liian suuriksi hups ja toiset jotka ovat vielä vähän naftit mutta todennäköisesti käyvät myöhemmin kesällä. Hypistelin myös kaunista satiinista kauluspaitaa ja unelmien oranssinruskeita pillifarkkuja ja hetken mielijohteesta päätin ostaa molemmat, farkut tosin tuumaa liian pieninä. Ne ovat lahja itselleni alkusyksyn viileitä iltoja varten, jos ne olen ansainnut. Äkkiä kaupan kautta kotiin, pakkaseen mansikoita, mansikkahilloa ja tänään vielä mansikkamehua, muistutus kesästä odottamaan pakkasiltoja.

Ilta Kukan luona oli leppoisa: paljon porkkanoita ja dippiä, tuttu ja turvallinen kauhuelokuva, ja värjäsin hiukseni pitkästä aikaa leiskuvan punaisiksi. Matkalla kotiin joskus tämän vuorokauden puolella elosalamat valaisivat taivaan, en ole ennen nähnyt sellaisia. Kammottavan hiljaista.

Meinasin kuolla kun näin vaa'an tänä aamuna. Paino on noussut eilisestä se on vain ruokaa elimistössä mutta ihan sama painoa silti ja tunsin kuinka keuhkoja kiristi, olin jo automaattisesti laittaa Sopulillekin viestiä jonkun ovelan tekosyyn kanssa miksi ei pysty näkemään tänään. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tein mielikuvaharjoituksen jonka terapeutti alkukesästä odotti, pitkän prosessin aikana suljen ahdistuksen laatikkoon, jonka laitan säilöön odottamaan parempaa hetkeä.
 
Alle kahdessa kuukaudessa blogissa kuusikymmentäkuusi lukijaa ja yli viisituhatta katselukertaa. Olen kovin hämmentynyt, ihan hassua että ihmiset lukevat noinkin aktiivisesti rustailujani! Mietin tässä juuri, että uskaltaisinko tehdä kysymyspostauksen; suurin pelkoni asian suhteen on että ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta kysyä mitään.