tomorrow i die

Syntymäpäivät tulivat ja menivät. Kaksikymmentäyksi on pelottava luku, pitäisi ehkä alkaa aikuistua? Silti minä nukun nallen kanssa ja tahtoisin palata lapsuuteen vaikka se aika kamala olikin. Iltaa vietin Kukan luona; hän oli leiponut dinosauruksen muotoisen kakun ja askarrellut dinosauruskortin, sain myös ruusun ja tulen saamaan jonkun Salaisen Asian joka ei ole vielä valmis. Kilisteltiin lasten "skumppaa" ja syötiin keksejä, yksi kaksi monta mutta ei se mitään. Kai.

Tänään oli täydellinen päivä töissä, mutta ihania työolosuhteita varjosti päivä päivältä painavampi ahdistus. Työkaveri pyysi nähdä tatuoinnin, meinasin alkaa itkeä kun piti nostaa paitaa. Lounaan jälkeen juoksin suoraan vessaan, ehkä saisin antaa itselleni syntymäpäivälahjaksi yhden oksentamiskerran, vain yhden? Tajusin miten sairaalta kuulostan ja istuin lattialla itkemässä loput tauosta; vartalostani löytyy edelleen pieniä punaisia kuunsirppejä sieltä, mistä itseäni eniten vihaan.

Muutaman tunnin päästä pitäisi lähteä Sopulin kanssa baariin, mutta liittymä häikkää joten puhelimeni ei suostu lähettämään viestejä, eikä Sopuli jostain syystä vastaa puheluihin. Pitäisi alkaa mennä suihkuun ja harkitsemaan vaatteita, mutta ahdistaa - mitä jos hän peruu tai jättää vaan vastaamatta, ja olen laittautunut turhan takia. Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että huolella valitsee vaatteet ja meikkaa, ja sitten kaikki joutuu ottamaan pois ilman että on poistunut asunnosta.

Miltäköhän pudottautuminen tuntuu?

voin jäädä tänne, en vaadi juuri mitään
minulle riittää kumarat puut
tien toisella puolella järvi
johon voi halutessaan hukuttautua