Herään jo ennen kellon soittoa kaunis musta analoginen kello joka pitää niin kamalaa meteliä etten yleensä uskalla pitää sitä päällä kun kissa tuli puskemaan kättä vasten. Lyhyt viisari kuuden kohdalla ja pitkä yhden.
En jaksa käydä suihkussa, pesen hampaat ja yritän epätoivoisesti tehdä tukalle jotain. Vaatteiksi kelpaavat tummat pillifarkut ja valkoinen t-paita, ja nyt kun tarkemmin katson niin näytän ihan hyvältäkin. Näen vilauksia eri luista kun puen päälle, mutta vain vilauksia, nopeasti ne menevät taas piiloon. Sade ropisee ikkunaa vasten, kaivan esiin hohtavan pinkin sateenvarjon ja sinisen bussikortin. Jotenkin kamalan sekava olo. Hymyilyttää.
"Hei mä keksin mulle tekemistä töihin."
"No?"
"Mä voisin velloa paniikissa koko päivän."
"...Mitä?"
Vierasta ja pelottavaa mutta ei se mitään, koska toissapäivänä oli sellainen tunne, jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut here comes that feeling you thought you'd forgotten. Monta vuotta sitten joskus, mutta sitä ei nyt pidä ajatella. Sipaisen mielummin hieman punaa huulille ja vedän päälle Nitan äidin vanhan Filippa K:n vakosamettijakun. Voisin olla radikaali ja kiskoa kaveriksi päälle pilkulliset kumisaappaat.
Olen ollut jo monta päivää ilman tupakkaa. Saatan olla aika ylpeä itsestäni - olen polttanut viidestä kahteenkymmeneen päivässä viimeiset kuusi vuotta. Nyt sai luvan riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti