says the magpie to the morning

Eilen istuin tunnin pidätellen itkua ja puristaen käsivarsiani niin kovaa että jäi jäljet. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ahdistuskohtaus: kävin hankkimassa pitkään unelmoidun tatuoinnin! Olin jonottanut melkein kuusi viikkoa, ja eilen se vihdoin tapahtui. Kiroilin kuin harvinaisen humalainen merimies - tatuointi ei todellakaan ole pieni - mutta nyt selkääni koristaa ikuisesti muistutus siitä, että olen elossa ja minun pitää myös muistaa elää. Tämä on myös yksi kohta Listassani, siis listassa asioista jotka minun pitää tehdä tai kokea ennen kuin saan luovuttaa.

Paino nousi tädin luona ollessa. Sehän oli ihan itsestäänselvää, mutta ahdistaa silti, pakko päästä takaisin alas pakko pakko pakko. Taistelen itseni kanssa, pitää tänään syödä jotain mutta mitä jos en halua? Entten tentten teelikamentten.

Huomenna on syntymäpäiväni! Täytän 21 vuotta, niin vähän mutta silti pelottavan paljon. Koska minulla on pitkä päivä töissä joka päivä tällä viikolla, vietän syntymäpäiväni selvin päin; olen Kukalla hänen tyttöystävänsä ja serkkunsa kanssa. Heillä on kuulemma jotain Suuria Suunnitelmia mutteivät suostu kertomaan mitään niistä minulle, hymyilyttää että minulla on ihan oikeasti ystäviä jotka jaksavat tehdä jotain sen eteen että olisin iloinen.