"oranki bordelli"

 
Eilen illalla istuin tunnin vessan lattialla ja vain katsoin pillerivarastoani ja avoimessa kaapissa olevia saksia. Lopulta suljin silmät ja menin nukkumaan (siinä järjestyksessä), mutta näin painajaisia että kukaan ei muistanut kuka olen. Mietin usein hereilläkin, että jos vain sammuttaisin puhelimeni, kuinka kauan jonkun kestäisi tajuta että en ole maisemissa? Viikko? Kaksi viikkoa? Kuukausi?

Päivä meni silti yllättävän hyvin. Olin taas kahdeksan tuntia koulutuksessa, sain taas survottua sisääni sämpylän ja rahkaa, plus tauolla ananasmehua. Juteltiin Rastan ja Pojun kanssa mm. orangeista, nahkaisista stringeistä, kiinan kielestä ja VR:n hinnoista, minä jopa nauroin melkein aidosti. Harjoiteltiin neljä tuntia voimankäyttömetodeja, heittelin miehiä pitkin lattioita ja käsiäni on puristettu ja vedetty ja väännetty ja painettu. Ota vaan kunnolla kiinni, tuskin oikea mellakoitsija vaan hellästi koskettaa. Ranteet ovat mustelmilla ja kipu säteilee kaikkialle, hyvä kai että tuntee edes jotain.

Minä ja Katti juteltiin tänään puhelimessa pitkästä aikaa. En ole nähnyt häntä 13 kuukauteen (Minni ei tykännyt koska hän on semi-ex, ja lopulta riideltiin aiheesta niin pahasti että en enää nähnyt Kattia) mutta tänään tuli ihan naurettavan ikävä ja vaan soitin. Ollaan nyt juteltu neljä tuntia, ensin puhelimessa ja sitten mesessä ja kohta hän soittaa taas. On tuttu ja turvallinen tunne, toivottavasti tällä kertaa en kusisi ystävyyttämme.

Sain tänään tietää, että heinäkuun 17. päivä tapahtuu jotain Tosi Jännää.