perjantai 8. kesäkuuta 2012

imatrankoski


Hymyilin tänään täysin aidosti ensimmäistä kertaa viikkoihin.

Aamu oli vaikea, sain tietää asioita joita en välttämättä olisi halunnut tietää, minkä lisäksi koulutuksessa käytiin läpi ensiapua ja haavojen sitomista, ahdisti niin paljon että lounastauko päättyi paniikkikohtaukseen yksinäisessä vessassa. (Etkö sä Virta syö mitään?) Sitten yksinkertaisesti päätin pitää hauskaa, juttelin Rastan ja Pojun kanssa ja menin ihan hyvillä mielin loppukokeeseen. Toivottavasti saan huomenna viestin, että olen ihan aikuisten oikea järjestyksenvalvoja.

Vietin koko loppupäivän Kukan, Kukan tyttöystävän ja parin heidän kaverinsa kanssa. Oli niin hyvä olla että aloin miltei itkeä yhdessä vaiheessa; heidän seurassa ei yksikään elämän ongelma ole oleellinen, keskittyy vaan auringonpaisteeseen ja hölmöjen ryhmäkuvien ottamiseen ja puihin kiipeilemiseen. En välillä saanut henkeä, mutta kerrankin se johtui siitä että nauroin, ihan oikeasti nauroin niin kovaa. Kukan tyttöystäväkin on tosi mukava, eikä häntä vaikuta haittaavan ollenkaan että olemme Kukan kanssa vielä ystäviä vaikka joskus olimme hetken aikaa enemmän. Kun vihdoin rantauduimme rantapoluilta kotiin, oli kello jo kymmenen ja muilla oli nälkä. Noni, nyt Virta säkin keittiöön, sun pitää syödä kunnolla. Oot niin pikkuinen että sulla ei oo varaa skippailla aterioita, sähän haihdut kohta ilmaan ja mitäs me sit tehtäis. Hymyilin ja kutsuin hölmöksi, mutta söin silti kaksi ruisleipää kunnon täytteillä eikä ollut huono omatunto. (Ehkä koska ne ja yksi jäätelöpallo olivat ainoa mitä söin koko päivänä, mutta silti.) Yhdentoista jälkeen oli pakko alkaa kävellä kotia kohti, kaksi kilometriä meni huomaamatta ohi kun kuuntelin äänikirjaa ja hymyilin. En taaskaan tule saamaan tarpeeksi unta, mutta ei se mitään. Tämä ilta oli sen arvoinen.

(Jotenkin päädyin tänään myös spontaanisti leikkauttamaan itselleni otsatukan ja värjäämään Kukan avustuksella hiukset noin seitsemän miljoonaa sävyä tummemmaksi. Yhtäkkiä näytän taas ihmiseltä, hiekanvaalea tukka ei roiku suortuvina pitkin naamaa, vaan sievät tummanruskeat hiusket kehystävät kauniisti kasvojani.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti