enemmän reisiä vähemmän vaatetta

Blogini on ollut pystyssä alle kaksi viikkoa, ja teitä on jo 20. Hämmentävää.

Kajarit huutavat ensimmäistä kertaa vuosiin Turmion Kätilöitä. Pelkäsin että nämä olisivat vain teinivuosien huono harjahdus (onko tuo edes sana?), mutta ihan yhtä hyviä herrat edelleen ovat. Pakko huutaa ja tanssia mukana kun kuulee, ei ole yksinkertaisesti mahdollista pysyä paikallaan! Olen käynyt heidän keikallaan... niin, kuinkakohan monta kertaa? Varmaan neljä tai viisi, joka kerta tietenkin eturivissä. Se fiilis on niin uskomaton, heidän pelkkä lavashow on niin upeata että kannattaa käydä (vaikka meinasin kyllä pyörtyä kun Speggeli kerran lävisti nänninsä lavalla), ja ihan livebändinäkin ovat yllättävän hyviä.

Eilinen oli fyysisesti aivan uskomattoman raskas, vaikka söin kuin viimeistä päivää patonki tonnikalaa kasviksia lakritsi perunaa soijapihvi. Olin aamulla melkein puolessavälissä keskustaan tajutessani, että unohdin työvaatteet kotiin, niin piti lähteä takaisin. Terapiassa itkin, mikä on ainakin itselleni fyysisesti raskasta, minkä lisäksi poljin aivan täysillä töihin, mistä silti myöhästyin. Kuusi tuntia (onneksi sentään vain kuusi tuntia, eikä esim yhdeksän) töissä auringonpaahteessa kävellessä, sieltä vielä pyöräily kotiin. Kävin matkalla Kukan luona, sain kuvia viime viikonlopulta, ja juttelin heille harkinnastani hankkia lemmikki. Terapeuttikin oli sitä mieltä että se voisi olla hyvä idea, minulla olisi ihan konkreettinen tarve elää koska pitää huolehtia toisesta, ja saisin paljon tarvittua seuraa. Nyt pitäisi vain uskaltaa soittaa naiselle ja kysellä; vieraille ihmisille puhelimessa puhuminen on pelottavaa.

Onneksi sentään puhelin pitää ääntä, piip piip piip joku ehkä välittää minusta. Hassua.


Tänään suunnitelmissa piilolinssien osto, ruokakaupassa käynti (selviäisinköhän tällä kertaa ilman paniikkikohtausta?) ja pyöräilyreissulla käyminen. Tai ehkä ihan kävelylenkki kameran kanssa, ulkona on ihana sää ja asun kauniilla alueella.

älä tapa

älä jätä henkiin