Terapeutti lähti tällä viikolla kesälomalle, seuraavan kerran näen häntä vasta elokuun lopussa. Eilen aamulla ennen töitä kävin omalla psykiatrilla YTHS:llä, hän on jutellut terapeutin kanssa (minun luvallani) ja ovat molemmat huolissaan. Hän puhuu pelottavia sanoja akuuttipsykiatrian poliklinikka Acuta osastohoito Pitkäniemi minun katoessa polviini, haluan vaan pois sieltä ja pyöräillä töihin. Psykiatri sanoo kirjoittavansa paperin joka pitää ottaa mukaan jos akuuttipsykiatrian polille joudun menemään, sä oot Virta vielä normaalipainoinen ja luonteeltasi tollainen hymyilevä ja iloinen, dramatisoin tätä tilannetta tässä vähän että ne varmasti ottaa sut tosissaan. Lähtiessäni minulla on kädessä ajavarauspaperit psykiatrille ja terkkarille elokuussa, taas yksi lääkeresepti, poliklinikan puhelinnumero ja psykiatrin käyntikortti.
Silti söin vain lounaan töissä, en saanut mitään muuta ruokaa alas koko päivänä kun pelkkä ajatus ahdisti niin paljon. Psykiatri sanoi että aivoni yrittävät syömättömyydellä ja numeropakkomielteellä tasapainoittaa jätetyksi tulemisen aiheuttamaa syvää epävarmuutta. Teki mieli pyörittää silmiäni ja sanoa jotain sarkastista, mutta nyökkäsin vaan, kuulostaa joltain mitä mun aivot tekis. En nykyään lähde minnekään ilman kynää ja ruutupaperia, pakko pystyä laskemaan jotain heti jos tekee mieli.
Tänään kahdeksan tuntia töitä, huomenna kymmenen, sunnuntaina kuusi. Juhannuksen vietto ei vielä ole edes virallisesti alkanut ja minulla on aivan järjetön krapula (eilen oli palkkapäivä; en voisi selittää illasta vaikka tahtoisinkin, on sen verran hatarat muistikuvat), taitaa onneksi olla pakko nyt olla hetki mehukattilinjalla koska olen koko viikonlopun pitkää päivää töissä. Näen silti Sopulia ja joitain hänen kavereitaan tänään elleivät he ole lähteneet pois siihen mennessä kun työpäiväni päättyy, pitää yrittää muistaa ottaa jotain nättejä vaatteita mukaan että en mene paskasissa työvaatteissa heitä näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti