Kirjoitin pari vuotta sitten blogia eri nimellä. Olin kai ihan suosittukin, mutta viime heinäkuussa poistin - elämä alkoi mennä hyvin. Syömishäiriö alkoi pikkuhiljaa siirtyä taakse, olo parani päivä päivältä. Parisuhde kukoisti. Olin onnellinen.
Olin joskus jotain, joku. Jonkun oma. Mutta toissapäivänä minut jätettiin. "Mä en vaan enää oo rakastunut suhun." Miten tunteet voivat muuttua niin nopeasti niin lyhyessä ajassa? Muutama kuukausi sitten vielä suunniteltiin yhteistä elämää. Nyt olen tyhjä. En saa syötyä, en saa juotua, en saa henkeä. Näen öisin elämäni pahinta painajaista, herään ja olen hetken helpottunut, kunnes tajuan että se ei ollutkaan unta, ja hajoan uudestaan. Eilen istuimme vierekkäin junassa, hän lähti vanhempiensa luo ja minä pakenin tädin perheen luo. Minä itkin koko välin Hämeenlinnasta Helsinkiin, hän katsoi vierestä säälivä ilme kasvoillaan. Miksi minä olen aina se joka itkee, ja hän se joka katsoo vierestä? Miksi hän ei ymmärrä, että kun hän ei näytä tunteitaan niin minä tulkitsen ettei hän vain välitä ollenkaan?
Kolmen vuoden suhde kaatui, ja pelkään että sen mukana koko elämäni. Lupasin tytölle, kutsutaan häntä Minniksi, että en satuta itseäni. Teen kaikkeni pitääkseni lupauksen, mutta pelottaa. Olen tässä melkein 21 vuoden aikana oppinut tuntemaan itseäni jonkin verran, ja tiedän, tunnen, kuinka paha hiipii takaisin. Kaikki sanovat että minun pitää nähdä ystäviä ja urheilla ja syödä, että olen vahva, että jaksan, pitää vain antaa aikaa. Mutta mitä jos en yksinkertaisesti halua elää ilman Minniä? Olisi niin helppoa vain jäädä sänkyyn, pitää jääkaappi hohtavan tyhjänä, kuihtua pois. Rakentaa suhde upouuden Fiskarsin veitsen kanssa. Raapia kurkku verille ja kaatua tajuttomana vessan lattialle.
En haluaisi elää, mutta en myöskään halua tappaa itseäni. Olen liian pelkuri, liian katolilainen, enkä halua satuttaa Minniä yhtään enemmän kuin mitä jo olen. Jatkan siis blogin kirjoittamista - löysin täältä joskus sielunsisaruksia, ehkä löydän uudestaan.
En millään jaksaisi yrittää. Onko pakko jos ei tahdo?
P.S. Blogger vaihteeksi vammaa, ei suostu näyttämään kuvaani kun liityn sivuihin. Ei sitten, en olisikaan tahtonut tulla huomatuksi.
On pakko, vaikka kuinka ei huvittaisi. Pyydän.
VastaaPoistaEhkä. Kiitos, oot tärkeä.
Poista