Pikainen kännykkäpäivitys.
Ahdistaa kaikki. Olen Helsingissä ensimmäistä kertaa eron jälkeen, en kolmeen vuoteen ole ollut täällä kuin pari hassua kertaa ilman Minniä. Kaikki paikat ovat täynnä muistoja, enkä pääse niitä pakoon mihinkään. Eilen purskahdin itkuun neljä kertaa päivän aikana, nyt en vielä ole edes lähtenyt talosta ulos ja pidättelen jo itkua - ollaan Kiharan ja toisen kaverin kanssa menossa käymään paikkaan jossa Minni on töissä ja jonka olen jo oppinut yhdistämään täysin häneen.
Tahtoisin vain lähteä kotiin mutten voi, olen luvannut olla seurana ja nauraa ja hymyillä ja tanssia.
Saatan hyvinkin kuolla.
Ahdistaa kaikki. Olen Helsingissä ensimmäistä kertaa eron jälkeen, en kolmeen vuoteen ole ollut täällä kuin pari hassua kertaa ilman Minniä. Kaikki paikat ovat täynnä muistoja, enkä pääse niitä pakoon mihinkään. Eilen purskahdin itkuun neljä kertaa päivän aikana, nyt en vielä ole edes lähtenyt talosta ulos ja pidättelen jo itkua - ollaan Kiharan ja toisen kaverin kanssa menossa käymään paikkaan jossa Minni on töissä ja jonka olen jo oppinut yhdistämään täysin häneen.
Tahtoisin vain lähteä kotiin mutten voi, olen luvannut olla seurana ja nauraa ja hymyillä ja tanssia.
Saatan hyvinkin kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti