Eilinen oli täydellinen. Tämä päivä taas?
Työpäivä oli helpoin tähän mennessä. Oli kaunis päivä, ulkona paistoi aurinko, ihmiset kehuivat uusia hiuksiani. Vuorossa oli paljon enemmän työntekijöitä kuin oli tarve, joten taisin olla puolet ajasta tauolla Appelsiinin kanssa. Kaksi asiakasta kehui minua, ja pomo antoi minulle vapaata Helsinki Priden viikonlopuksi. Sain tietää läpäisseeni järjestyksenvalojakurssin, eli olen nyt poliisin valtuuttama järkkäri seuraavat viisi vuotta. Kävin vuoristoradassa ja söin Hesen juustohampurilaisen (paljon parempia kuin McD:n). Nyt juon tädin ostamaa kallista valkoviiniä ja katson Ensisilmäyksellä -sarjaa.
Olen vain halunnut itkeä koko päivän. Helikopteri lennätti hiekkaa silmiini ja olen aika varma että sitä on uppoutunut ihooni kilon verran, kuumuus aiheutti hirveän päänsäryn, ja olo oli oksettavan lihava vaikka aamupaino oli matalampi kuin vuoteen jatka jatka jatka haihdu. Minulla on yllättävän ikävä Rastaa, ja asiakkaat ovat aivan helvetin typeriä. Syön hampurilaisen hetken mielijohteesta ja haluan vaan juosta lähimpään vessaan. Nyt yritän hukuttaa pahan olon kalliiseen valkoviiniin ja fiktiivisiin hahmoihin.
Kymmenes päivä yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti