kun se seisahtaa

 
Eilen hymyilin taas, vaikka itkemällähän päivä alkoi. Se tosin ei johtunut yleisesti pahasta olosta, vaan siitä että Minni oli ensin pettänyt lupauksen ja sitten päin naamaa (tai no, puhelinta) valehdellut minulle asiasta. Onneksi sain puhelun jälkeen itseäni niskasta kiinni, laitoin jopa meikkiä päälle ennen kuin lähdin töihin! Työt alkoivat vasta iltapäivällä, kävin vapauttamassa Rastan pisteestään ja menin itse tilalle, kiroilin vuolaasti kun oli huono sää ja väsytti jo valmiiksi. Varttia myöhemmin Rasta polkee pyörällä luokseni ja ojentaa karkkipussin ja hymyilee, tää on sulle, toivottavasti se auttaa kestämään. Hymyilytti koko loppupäivän, ja vaikka ilta oli vaikea niin menin ihan mielelläni nukkumaan.

Tänään olen toistaiseksi ollut itkemättä - ensimmäinen päivä suunnilleen kolmeen viikkoon, jos nyt onnistun pysymään hyvillä mielin loppuillan! Töissä ei ollut millään tasolla tapahtumarikas päivä mutta hymyilytti silti, puhuttiin kollegan kanssa homopiirien pieneydestä ja siitä, kuinka tuntuu että kaikki lesbot vain naivat toisiaan ristiin. Töiden jälkeen raahasin itseni painavin jaloin keskustaan, kävin kahvilla (tai no, Pepsi Maxilla) kahden kovin mukavan tytön kanssa. Oli todella outoa olla naisten seurassa, kun tottuu sekä töissä että lukukausien aikana yliopistolla olemaan melkein yksinomaan miesten kanssa. En tiennyt yhtään minne katsoa ja mitä sanoa, pelkään olleeni maailman hölmöin ja tyhjästä höpöttävin tapaus. Toiset olivat myös minua varmaan viisitoista kiloa kevyempiä, kyllähän se vähän sai itsetietoiseksi mutta oli silti hauskaa.

Söin tänään paljon jugurttia sämpylää lihapullia perunamuusia jäätelöä viiniä, ahdistaa pikkuisen mutta ei se mitään.