vihreitä & punaisia linssejä, valko- & mustapapuja, täysjyväriisi, gogreen salsa original, sitruuna, mantelimaito, pähkinäsekoitus, täysjyväruisleipä, omenoita, auringonkukansiemeniä, luumuja
Ostoslista on mytyssä taskussani kiertäessäni kauppaa. Omenat, luumut ja sitruunat lentävät tottuneesti koriini - teen taas luumu-omenasosetta makeuttamaan talven aamupuuroja ja lämmittämään kylmiä iltoja - ja hetken päästä myös mantelimaito, linssit, pavut ja salsa. Kävelen siemen- ja pähkinähyllyn ohi vilkuilen ympärilläni; eihän kukaan näe, että oikeasti harkitsen niin kaloripitoisten asioiden ostamista? Leipäosastolle uskallan jopa mennä ihan oikeasti katsomaan vaihtoehtoja, mutta ahdistun nopeasti ja lähden suoraan kassalle. Riisiä en mennyt edes yrittämään.
Olen sentään saanut jotain tehtyä tänään, läksyt sujuivat helposti ja tiskasin maailmanhistorian suurimman astiavuoren. Luin maailman parhainta runoutta ja kirjoitin lapuille pitkin seiniä, leikitin kissaa ja luin kirjaa. Sain jopa itseni raahattua kouluun vaikka olisin oikeastaan vain tahtonut jäädä sängynpohjalle, puin uudet Vagabondin nilkkurit jalkaan ja vilaukselta näin peilistä kivannäköisen nuoren naisen. Harmi että heti tarkemmin katsottua kuvajainen katosi ja sen tilalle tuli minä.
Olen sentään saanut jotain tehtyä tänään, läksyt sujuivat helposti ja tiskasin maailmanhistorian suurimman astiavuoren. Luin maailman parhainta runoutta ja kirjoitin lapuille pitkin seiniä, leikitin kissaa ja luin kirjaa. Sain jopa itseni raahattua kouluun vaikka olisin oikeastaan vain tahtonut jäädä sängynpohjalle, puin uudet Vagabondin nilkkurit jalkaan ja vilaukselta näin peilistä kivannäköisen nuoren naisen. Harmi että heti tarkemmin katsottua kuvajainen katosi ja sen tilalle tuli minä.
3.10.2012 klo 16:10. Tulin kaupasta ja mua pelottaa yhtäkkiä ihan kamalasti. Mistä lähtien en pysty edes kourallista pistaasipähkinöitä ostaamaan? Vaikka tiedän että ne ovat terveellisiä, päässä vilisee vain kalorimäärät. Vielä maalis-huhtikuussa söin onnellisena chili con carnea riisin ja puolukkahillon kanssa, ruokajuomana viiniä. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Nyt panikoin sitä, että huomenna on tyttöjenilta Nitan luona, eli sekä ruokaa että viiniä. Vihaan tätä, vihaan tätä kaikkea, vihaan itseäni kun päästin itseni tänne - mutta silti mietin tämän päivän vähäisiä syömisiä ja hymisen tyytyväisenä. Vittu mä oon sekaisin. Kukaan ei ikinä halaa minua, pelkkä halaus joltain tärkeältä auttaisi niin paljon mutta ei kukaan ikinä kosketa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti