i am not a robot

Heräsin kahdeksalta kun täti lähti töihin, aamupalaksi myslileipää, jugurtti ja kaksi kupillista kahvia hämmentävän hienosta kahvinkeittimestä. Söin kiltisti eikä edes ahdistanut kovin paljon jälkikäteen - tosin myönnän, että rauhoittelen itseäni ajatuksella paastosta kun pääsen takaisin kotiin. En saisi, mutta noh. En pohdi asiaa nyt.

Aamupäivä on toistaiseksi kulunut ihanan rauhallisissa merkeissä, niin kuin aina tässä talossa. Lojun sohvalla koiran kanssa, luen blogeja ja juon lisää kahvia, katson noloja tv-sarjoja, neulon ja harkitsen kiinan läksyjen tekemistä. Sain ihanan suomi-englantisekoitussähköpostin pikkuveljeltäni ja melkein itkin onnesta; hän täysi sosiopaatti mutta onhan hän silti rakas monkeybutt pikkuveljeni. Kovin omituista, että mielessäni ikuisesti seitsenvuotias Lego-palikoilla leikkivä tapaus on viittä vaille yhdeksäntoista ja opiskelee ydinfysiikkaa. Ei aika saisi kulua näin nopeasti, kohta minunkin pitäisi kuulemma jo olla aikuinen. Onks pakko jos ei taho?

Selailen pitkästä aikaa ihan "arkisia" blogeja. Ihmiset, jotka nauravat ystäviensä kanssa ja tekevät ruokaa ja nauttivat shoppailusta ja julkaisevat kuvia itsestään ilman, että itkevät vartalonsa takia. Tietenkin hekin voivat itkeä pimeissä nurkissa, mutta olen silti kovin kateellinen; olen pitkään halunnut aloittaa toisella profiililla rinnalle julkisen blogin. Moni asia tosin pelottaa läski läski ruma tylsä huono tylsä läski ruma tyylitajuton paska kirjoituskyvytön enkä usko että pääsen niistä ihan heti yli, mutta pitää katsoa - ehkä joskus jopa onnistun tämän pienen haaveen toteuttamisessa. Roudaan muutenkin kameraani mukana kaikkialla eikä elämäni varsinaisesti tapahtumaköyhää ole. Pitää katsoa.