"Tää on aika mutaista tää maa tässä alla."
"Mmh, mä vaan ajattelen kuinka monen etanan päälle varmaan astun."
"Älä ajattele."
"Okei."
Välillä ihmiset antavat huomaamattaan harvinaisen hyviä neuvoja.
Ilta meni spontaanisti Kukan ja Sinin kanssa, askartelin itselleni taikasauvan ja piirsin kissan joka tuhoaa keskeneräistä villasukkaa. (En kai löydä inspiraatiota omasta elämästäni?) Olen muutenkin askarrellut Kukan kanssa paljon viime aikoina: olemme tehneet runoja yliviivaamalla vanhasta kirjasta revittyjen sivujen tekstiä, käyttäneet vaahteranlehtiä leimasimina, neuloneet kuin riivatut ja maalanneet epämääräisiä olioita mattoa suojaavalle sanomalehdelle. Minä en ole ikinä ollut kovin taiteellinen - myönnän osaavani neuloa suhteellisen hienosti, mutta siihen se jääkin - mutta Kukka taas on ihan ammattilainen, vaikka omista projekteistani tulee epämääräistä suttua niin hän on niin hyvä että on hauskaa vain seurata vierestä.
Torstainen tyttöjenilta Nitan kanssa meni yllättävän hienosti! Siis, ainahan minun on hauskaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta tarkoitan siis syömisen osalta. Nukkumaan mennessä vatsassani oli paljon yli peruskulutukseni verran ruokaa ja juomaa, mutta en ihan yksinkertaisesti jaksanut välittää. Minulla oli ollut ihana ilta: hauskoja elokuvia, hyvää viiniä, juorutuokioita koiran iltalenkillä... Ruoka-ahdistus ei edes käynyt mielessäni. Ehkä minullakin on vielä toivoa joskus lopullisesti paranemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti