Ehkä ihmiset ovat oikeassa, kun vain katoavat ympäriltäni. Soitin itkien Katille ja nyt hävettää uskomattoman paljon, mihin hävisi se Virta joka osasi niin hyvin näytellä väliinpitämätöntä, pitää kulisseja yllä kuin leikkiä vain? Ehkä alan vain pikkuhiljaa tajuta, että en ihan oikeasti ole sen arvoinen herra en ole sen arvoinen että tulet luokseni lausu vain sana niin minä paranen että kannattaa yrittää. Pelkään että jos en saa niitä kulisseja takaisin ylös, niin ne viimeisetkin ihmiset, jotka minua vielä jaksavat, havahtuvat myös tajuamaan tämän. Pelkään että Kukka ei jaksa ja ennen kaikkea pelkään että Kattikin luovuttaa, että hänkin tajuaa etten ole vaivan arvoinen.
lopulta
olemme
kuitenkin
yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti