Aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään ja oli sokeuttaa minut astuessani terveydenhoitajan huoneeseen. Hän oli kamalan surullinen kun kerroin oksentaneeni, ja ensimmäistä kertaa minua oikeasti hävetti. Puhuimme paljon kehonkuvasta, yritin sopertaa epäuskoisesta olostani ääneen - ja luulen jopa onnistuneeni, koska tunnin jälkeen menin alakerran ajanvaraukseen kourassani lähete hammaslääkärin lisäksi myös fysioterapeutille. En vieläkään ole varma tulenko selviämään mistään, mutta ainakin minut taidetaan vihdoin ottaa tosissani. Terkkari on ihan huippu.
(Terapeuttia en taas kestä, hän vetää johtopäätöksiä täysin tyhjästä ja oloni siellä on lähinnä naurettava. Välillä tekisi mieli yksinkertaisesti laittaa viestiä, sori mutta tää oli nyt tässä, olla enää ikinä menemättä sinne, etsiä jokin terapiamuoto joka oikeasti toimii.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti