ja mä aion elää

Lihakset polttelevat treenistä ja minä hymyilen, olinkin ehtinyt unohtaa miten paljon rakastan urheilua. En malta odottaa että lumet sulavat ja pääsen lenkille - en ole ihan niin masokisti että tuolla lumihangissa alkaisin juosta - ja pyöräilemään. Polkupyöräni on ihana, kirkkaan punainen tyttöpyörä jossa on suuri musta kori edessä. Haaveilen shortseista ja kevyistä puuvillatopeista, uimarannalla lojumisesta, mansikkamehun juomisesta ja suklaajäätelön syömisestä. Tai oikeastaan vartalosta, jolla kehtaisin tehdä tuota kaikkea. Piirrän kaavioita, lasken senttejä ja suunnittelen palkintoja, mutta tällainenhan minä olen aina ollut. Suunnitelmat on pakko tehdä, listat rauhoittavat vaikka ne eivät ikinä toteutuisi.

Kasvisgratiini tuntuu liisteriltä suussani. En millään haluaisi syödä loppuun mutta vittu syön silti.

(Sain tänään uuden kalenterin. Mikään ei voita uuden kalenterin fiilistä.)