kantele soi

Kello on kolme yöllä kun herään uneen joka jättää levottomaksi entä jos mitä jos, ajatukset alkavat pyöriä päässäni piiri pieni pyörii ja kellon viisarit kiertävät ympyrää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, käyn läpi pahimpia muistojani ja hirveimpiä ennustuksia, vedän itseni kippuraan ja haukon henkeä. Lopulta laitan äänikirjan päälle ja makaan silittäen kissaa ja keskittyen hengittämiseen sisään ulos sisään ulos, viiden jälkeen liu'un rauhallisempien unien maailmaan.

"Meidän on nyt pakko saada tota sun ahdistusta lievitettyä", psykiatri sanoo ojentaessaan minulle reseptin. Lupaan yrittää vaikka lista sivuvaikutuksista pahoinvointi unettomuus painajaiset uneliaisuus ripuli päänsärky huimaus on pitkä ja inhoan pelkkää ajatustakin siitä, että olen riippuvainen jostain muusta kuin omista aivoistani.

Kuoroharkoissa minulla oli uutta hajuvettä ja korvalehdissäni roikkui vaaleanpunaiset jäätelötuutit. Juoksin halaamaan Partaa hänet nähdessäni, lauloimme Aurinkolaulua ja jaksoin hymyillä loppuun asti.