Vasta päästyäni pois arjesta huomaan, kuinka paljon vapaantuneemmin hengitän. Pakenin elämää tädin perheen luokse, kaksi päivää juoruten Käpän kanssa ja kauppareissuilla Maikin kanssa, typeriä televisiosarjoja tädin kanssa ja ruotsin kielen hiomista sedän kanssa. (Välillä ahdistaa miten täti ei ymmärrä minua ollenkaan, mutta ei se mitään - kuka terve muka ymmärtäisikään?) Auringonpaistetta, limenvihreää merinosilkkiä ja maailmanhistorian rumimmat kotihousut.
Perjantai-ilta ja lauantaiaamu menivät Suomessa työmatkalla olevan isin seurassa. En edes yrittänyt pidätellä kyyneliä kun tiemme taas erkanivat rautatieasemalla, jos käy huono tuuri niin en näe häntä ennen Ihmepojan lakkiaisia ensi vuoden elokuussa. En minä pärjää ilman isiä, ilman tiukkoja halauksia ja nahkatakin tuoksua ja hiljaisia aamukahveja Stockmannilla. En pärjää.
Onneksi ajatuksiani vei pois kurjista asioista lukiokaupunki ja Punatukkainen, ananas ja kultaiset pillifarkut ja aamuyöllä kikattaminen hassujen sanojen lämpimämpi kurkku palelee takia. Tänään on kamala krapula ja silmät punertavat väsymyksestä, mutta hymyilen silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti