sävel

6.3.2013 klo 22:15
Mietin sitä, miten sen tekisin. Lääkekaappi uusi höylä autolla seinään vai kiipeänkö vain parvekkeen kaiteelle vai vai vai. Mietin sitä koko ajan, mutta en minä sitä kuitenkaan tee - en minä sitä tee, koska oon kiltti tyttö ja kiltit tytöt eivät jätä ruumiita toisten siivottavaksi. En jätä ystäviä miettimään että olisko ne voineet estää mua, en anna Ihmepojan kasvaa aikuiseksi ilman siskoa. Oon vaan niin vitun väsynyt kaikkeen.

Eilinen oli vaikea ja tämä aamu vielä vaikeampi. Terveydenhoitaja oli unohtanut aikani ja vietin melkein kolme varttia itkien YTHS:n naistenvessassa, seuraavat kolme varttia psykiatrin työpöydän edessä tuijottaen polviani. Kyllähän tässä sun olotilassa on tapahtunut selkeä romahdus ja onko sulla ollut itsetuhoisia ajatuksia ja muita itsestäänselvyyksiä, sisälläni kuplii inho ja turhautuneisuus ja raivo vailla mitään kohdetta paitsi minä itseni, enkä osaa purkaa sitä mitenkään muuten kuin itkemällä ja puristamalla käsivarteni verisille kuunsirpeille. Ennen huusin tyynyyn, lähdin juoksemaan tai hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, nykyään vain istun pää painettuna käsien varaan ja toivon, että salama iskisi kirkkaalta taivaalta.

Tänään katson Wallanderia ja virkkaan ja yritän syödä terveellisesti, jaksan jaksan jaksan vittu jaksan.