"söin ahdistukseen kaksi mokkapalaa
en saa oksentaa en saa en saa en saa"
Yritin, minä ihan oikeasti yritin mutta en vain kyennyt toimimaan kuin normaali ihminen Letin ja Parran yhteisissä syntymäpäiväjuhlissa eilen illalla. Tahdoin avata suuni, tahdoin nauraa ja laulaa karaokea ja syödä sipsejä keksejä pizzaa suklaata karkkia mutta sen sijaan istuin lattialla kykenemättä liikuttamaan huuliani. Ihmiset ympärilläni käskivät hakemaan ruokaa keittiössä ja kohteliaasti kieltäydyin kunnes yhtäkkiä en enää voinutaan ("hei Virta siellä on sit vegaanijuttujakin sua ja Kerää varten") ja panikoin, söin äkkiä ja menin vessaan itkemään. Onneksi on sinisiä ihmisiä, kelle voin aina laittaa viestiä pelkäämättä kuulostavani typerältä, onnistuin poistumaan vessasta ja kerroin ystäville erittäin kaunistellun version Kiinan reissusta. Muunsin meidän nimemme kiinan fonetiikalle sopiviksi versioiksi ja selitin uusia merkityksiä (鱼口 kalasuu), he nauroivat ja nostivat maljoja ja minä toivoin että he eivät huomaa hymyni olevan tekaistu.
Onneksi päivääni mahtui aikaisemmin myös aitoa hymyilyä, liian nopeasti loppuvaa kahvia ja liehuvien hameiden alla palelevia jalkoja. Olisin tahtonut pyytää toista jäämään seuraksi, mutta rautatieasema kutsui toiseen kaupunkiin ja omien murheiden luo.
Tsemppiä <3 Olet vahva!
VastaaPoistaSä olit käynyt ythsllä hoidossa? Oliko niin, että punnitus ei ole ollut pakollinen? Olen jo pari kertaa perunut lääkäriajan, koska uskon punnitusten kerta kaikkiaan vain pahentavan tilannettani (kokisin valtavaa painetta saada lukua aina vain pienemmäksi seuraavalle kerralle, älytön sairaus...). Voisiko ilman niitä siis selvitä? Tarvitsen oikeasti apua mutta punnitus on jarruna :( Toivottavasti pystyisit vastaamaan pikaisesti!
Kiitos ♥
PoistaJoo, käyn YTHS:llä psykiatrilla, yleislääkärillä, sairaanhoitajalla ja ravitsemusterapeutilla. Minua ei ole punnittu kertaakaan - painoindeksini on normaalin puolella eli sen suhteen ei ole hälyttävä tilanne. Ensimmäisellä käyntikerrallani terveydenhoitaja pyysi saada punnita minut mutta sanoin yksinkertaisesti "mua ahdistaa käydä syömisen jälkeen ja vaatteet päällä vaa'alla, mutta mä otin itse tänä aamuna painon, käykö että kerron sen sulle?", ja homma oli siinä. Minulta kysytään tasaisin väliajoin (kerran parissa kk) paino, mutta kertaakaan ei ole pakotettu "todistamaan" sitä.
Jos sinun painosi on sen verran matala tai hoitohenkilökunta tahtoo jostain muusta syystä sinun välttämättä käyvän vaa'alla heidän edessä, voit aina pyytää että he eivät näytä/kerro sinulle painoasi. He ovat tottuneita syömishäiriöisiin, he kyllä ymmärtävät.
Voimia sulle hirmuisesti, rohkeasti vaan varaamaan aikaa! Kun menet kertomaan ongelmastasi ajanvaraukseen, he lähettävät sinut ensimmäisenä mahdollisimman pian terveydenhoitajalle. Terkkari sitten varaa sinulle ajan yleislääkärille ja laittaa jonoon mielenterveyspuolelle ja tarvittaessa ravitsemus-/fysioterapeutille ja/tai psykologille puhumaan yksilöterapiamahdollisuudesta.
Toivon ihan mielettömästi, että menisit hakemaan tarvitsemaasi apua. ♥