"Mä selvisin vuodesta 2012. Mä vittu ihan oikeesti selvisin."
"Niin selvisit. Ja mieti, ei tuu enää ikinä olemaan vuosi 2012, ei IKINÄ enää."
Kellon lyödessä kaksitoista halaan Kukkaa ja yritän epätoivoisesti peittää silmiini kihoavia kyyneliä - minä ihan oikeasti selvisin. Uusi vuosi ja mitä tärkeintä: uusi kierrätyskeskuksen seinäkalenteri. Tyhjä kalenteri, ilman yhtäkään merkittyä syntymäpäivää tai vuosipäivää tai mitään muutakaan päivää; uusi alku.
Teen uudenvuodenlupaukset joka vuosi, enkä ole vielä ikinä pettänyt lupausta. Tälle vuodelle tein kaksi uudenvuodenlupausta yhdessä Kukan kanssa ei yhtään lihaa ja karkkia vain joka kuun kahdeskymmenesneljäs päivä ja yhden ihan itselleni be the change you wish to see. Olen päättänyt, että tänä vuonna... en tiedä. Tänä vuonna oikeasti yritän parantua, tänä kesänä menen rannalle häpeämättä vartaloani enkä syksyllä jätä yhtäkään lautasellista pastaa syömättä kalorien takia.
Löysin toissapäivänä vaatekaapistani vaa'an jonka olemassaoloa en muistanut. Eihän kerran viikossa vaa'alla käyminen ole paha, eihän? Muurahaiset juoksevat kilpaa ihoni alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti