Kävin tänään itkua pidätellen viemässä kissahirviön Laksin ja Raksan luo hoitoon, halasin Nitaa ja Kukkaa hyvästi ja tulin hämmentävän hiljaiseen ja rauhalliseen asuntoon. En oikein tiedä mitä tehdä, olen niin tottunut juttelemaan kissalle, rapsuttelemaan ja nukahtamaan viereen, ja yhtäkkiä olen täällä yksin. Oikeasti yksin.
Kamalan ahdistavaa, onneksi lähden huomenna tädin perheen luo. Kylläpä on tässä kuukauden aikana kerennyt tulla ikävä etenkin tätiä ja Käppää, ihmeellistä miten minusta tuntuu kuin olisin oikeasti osa heidän perhettä: tiedän olevani tervetullut heidän luo milloin vain, täti soittelee minulle usein ihan vain vaihtaakseen kuulumisia, ja nykyään uskallan puhua pojillekin pelkäämättä että he vain vaivalla sietävät minua.
Lentokoneeni lähtee neljänkymmenenkuuden tunnin päästä. Viidenkymmenenviiden tunnin päästä olen Kiinaassa.
Kamalan lihava olo, toivottavasti menisi nopeasti ohi.
Ihana blogi. :)
VastaaPoistaOi kiitos ♥
Poistatää sun blogis on niin ihana, ja niin surullinen... ;_; voimia !
VastaaPoistahaluutko liittyä munkin blogin lukijaks ?
http://juststaaaystrong.blogspot.fi/
Kiitos, ja toki käyn kurkkaamassa kunhan on vähän paremmin aikaa :)
Poista