oh beautiful

Viimeiset pari päivää eivät ole olleet helppoja. Olen syönyt tavallista enemmän ja ahdistusmäärät ovat nousseet suoraan ylös hyi hyi miten pystyit ajattele nyt jokinorsu, teen parhaani ajatellakseni muita asioita mutta välillä se on niin naurettavan vaikeaa. Ei ketään pitäisi ahdistaa aamulla sen takia että illalla söi poikkeuksellisesti ison aterian lisäksi jälkiruokaa. Syötyäni aamupalan käperryin tuttuun ja turvalliseen suihkun nurkkaan.

Näin eilen psykiatriani, ja sain vihdoin otettua puheeksi turhautumiseni terapian suhteen. Hän ymmärsi heti ja yllättävän hyvin - itse asiassa koko tapaaminen oli yllättävän produktiivinen - ja kehotti tietenkin puhumaan asiasta terapeutin kanssa. Tiedän että pitäisi, mutta helvetti, pelkkä ajatuskin on tuskallisen kiusallinen. En tiedä, miten edes aloittaisin koko keskustelun, vaikka tiedän että kohta alkaa olla pakko. Vuosi takana, eikä edelleenkään mitään konkreettista hyötyä, pakkohan tässä on olla jotain pielessä.

Näin viime yönä pelkkiä painajaisia Minni sanoo ettei minulla ikinä ollut mitään väliä, lentokone Kiinaan syöksyy maahan, Katti sanoo että jos olisin kauniimpi niin asiat olisivat voineet päättyä toisin, isi ammutaan enkä nuku kuin tunnin pätkissä. Jos vaikka olisin tekemättä yhtään mitään, makaisin sängyssä katsomassa Dexteriä puoli vuorokautta.