every last inch

"Virta, säkin oot tehnyt revanssin, mahtavaa!" "Vähänkö noi sun hiukset on Virta upeat, sopii sulle siis ihan mielettömän hyvin!" Hämmennyin ihmisten hymyillessä ja tervehtiessä minua kuoroharjoituksissa, olin varma ettei kukaan ollut alunperinkään ollut oppinut nimeäni, saati sitten huomaisi jotain hiusmallien muutoksia kahden kuukauden poissaolon jälkeen, mutta kaikki näyttivät ilahtuneilta minun tullessa paikalle. Uusi ohjelma on vaativa mutta vaikuttaa hauskalta, metsäleirinkin ajankohta on jo päätetty; ehkä on ihan hyvä päästä takaisin tiistai-iltojen kidutusrutiineihin.

Eilen iltapäivällä ennen harjoituksia raivasin tieni lumimyrskyn halki Punan luo. Tapasimme ensimmäistä kertaa mutta jostain syystä ei hermostuttanut tai ollut yhtään kiusallisia hiljaisuuksia, höpötimme kaikesta emmekä oikein mistään, teimme ruokaa ja spekuloimme mm. norppien ja hylkeiden eroja. Lähtiessäni pois halasimme ja sovimme näkevämme toistekin, hymyilyttää.

Tahtoisin kapeat reidet ja nahkahousut, joita käyttäisin tummanturkoosin neuleen ja uusien Conversejeni kanssa. Hitaasti mutta varmasti.