Minä olen varma että parannun vielä, ihan varma. Mieliala on monta päivää ollut parempi kuin miesmuistiin, pakko-oireet eivät ole aiheuttaneet miltei ollenkaan ahdistusta, ja mikä parasta: olen syönyt kunnolla joka päivä. Kasviksia ja proteiinia ja vaikka mitä, ja kerrankin olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon: ei ahmimista, ei paastoa, ei stressiä. Myönnän ratkenneeni vaa'alle tuossa muutama päivä sitten, mutta edes se ei ahdista. Ihanaa, kun välillä on oikeasti toivoa.
Huomenna lähden Kiinan suurlähetystölle hoitamaan viisumiasioita; ei millään kiinnostaisi, mutta pakko sekin on hoitaa alta pois. Laksi on pyytänyt luokseen tyttöjeniltailemaan, toivottavasti saan sitäkin varten joskus illan sivuun - tässähän alkaa olla ikävä kun ei ole niin pitkään aikaan nähnyt.
Ai niin, koska joku joskus pyysi: tässä on tumblrini ja Pinterestini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti