Tänään on ollut kamalan levoton päivä. Bussissa näpertelen laukkuni hihnaa ja kotona loihdin massiivisen kattilallisen pastakastiketta ihan vaan saadakseni jotain tekemistä, nyt harkitsen iltasiivouksen aloittamista. Jos olisi yhtään vähemmän loskaisempi keli niin lähtisin juoksemaan ajatuksia selväksi, pääni on sekaisin ajatuksista hiuksista painosta kengistä ruoasta Juuliasta ihan kaikesta.
Söin tänään maailman parasta pastakastiketta ja maailman kamalimman voileivän, molemmat itse tekemiä. Joskus minusta tuntuu, että katson itseäni liian tarkasti - kun näen vilauksen itsestäni peilissä saatan jopa hymyillä, mutta heti pysähtyessäni tunnen kyynelten kihoavan silmiini.
Välillä en ole varma, olenko paranemassa vai sekoamassa entisestään. Icke picke pö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti