sunnuntai 9. syyskuuta 2012

americano

 
Tädin vanhempi poika oli luonani viikonlopun, mukanaan pari kaveria. Emme viettäneet kuin aamut ja illat yhdessä, heillä oli omaa menoa ja minulla töitä, mutta hauskaa oli silti. Työpäiväkin eilen oli harvinaisen mukava, vaikka koko päivän satoi ja minua pisti ampiainen kaulaan ja palelin ihan hulluna ja kumisaappaat unohtuivat kotiin; kaikki nauroivat ja olivat iloisia viimeisen päivän kunniaksi, uskalsin jopa mennä sanomaan pomolle että olen nauttinut työstä kovasti ja kiitin mahtavasta kesästä.

Tunnen masennuksen hiipivän voimakkaampana joka päivä, vihaan sitä sydämeni pohjasta ja yritän pakottaa itseni tekemään asioita. Olen syönyt naurettavan paljon mutta onneksi myös liikkunut aerobic kehonmuokkaus potkunyrkkeily juoksulenkki tankotanssi ainakin muutaman kerran viikossa; paino pysyy samoissa luvuissa koko ajan ja turhaudun puolikuoliaaksi vaikka tiedän sen olevan periaatteessa ihan hyvä asia. Vietän hyppytunnit kaupunginkirjaston lukusalissa lukien kiinaa, iltaisin olen joko treeneissä tai sitten katsomassa hölmöjä elokuvia Nitan tai Kukka/Sini -kombon kanssa. Leikin kissan kanssa, siivoan, huudatan Lady Gaga kaiuttimista, kokeilen uusia reseptejä ja järjestelen kellarikomeroa. Pakotan itseni elämään, en suostu vajoamaan vielä alemmas. Lyön yöllä nyrkillä tyynyyn ja pidättelen itkua. En suostu luovuttamaan.

Onneksi on silti asioita, jotka saavat hymyilemään aidosti. Tuttu soittoääni puoli yhdeltä lauantaiyönä, uudet kengännauhat, Taru sormusten herrasta ja lupaus paremmasta. Liikuntakin auttaa jaksamaan: huomenna aerobic ja kehonmuokkaus, tiistaina ja torstaina potkunyrkkeilyä. Tällä viikolla jää tanssi väliin aikatauluongelmien takia, mutta en valita koska viikonloppuna lähden Katin luokse Lappiin! Ensimmäistä kertaa sitten esikouluiänlähden niin pohjoiseen, porot taitavat jäädä näkemättä tällä reissulla mutta aina on tulevaisuus. Meidät kaksi tuntien katsomme humalassa Mulanin ja lähdemme viettämään iltaa, kotiin ryömiessämme laulamme Abban kappaleita niin kovaa että lähiö raikuu ja seuraavana aamuna vain maailman paras seura pelastaa kuolemalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti