Vaikka on edelleen vaikeaa, olen oppinut ottamaan itse pieniä askelia omaa onnellisuuttani kohti.
Jos masennus tahtoo pitää minut sängyssä pyjama päällä koko päivän, pakotan itseni suihkun kautta kävelylle,
ja yhtäkkiä huomaan ettei kaikki olekaan niin toivotonta.
Otin Katista esimerkkiä enkä enää lue blogeja, joiden tiedän aiheuttavan minulle ahdistusta.
Jos halu olla syömättä iskee, pyydän Ihmepoikaa kanssani keittiöön katsomaan televisiota ja pilkkomaan sipulit.
Olen oppinut, että ei ole pakko syödä ähkyyn asti.
Jos haluan aloittaa päivän syömällä suklaapannukakkuja, niin minähän vittu syön suklaapannukakkuja,
riippumatta kuinka paljon äiti katsoo nenänvarttaan pitkin.
Kyllä minä vielä selviän.
Suunnittelemme Katin kanssa lähtevämme kesällä taas Iso-Britanniaan, ei elämää ilman väärin päin kulkevaa liikennettä ja jatkuvasti remontissa olevia metroasemia ole luotu meitä varten. Kaipaan myyjiä jotka sanovat cheers ja here you go love, kaipaan seitsenkerroksisia lelu- ja kirjakauppoja joista ei ikinä pääse alle tunnissa ulos, kaipaan sitä kutkuttavaa fanityttötunnetta joka tulee kun etsii riikinkukkoja Wiltshiressä tai kuuntelee musiikkisoittimesta Viisasten kiveä junan lähtiessä King's Crossilta kauas pohjoiseen. Saatan joutua uhraamaan sateenkaarikulkueen jotta suunnitelmamme voi toteutua, mutta ei se mitään - jotkut asiat ovat sen arvoisia.
Kun iloitsee pienistä, voi iloita enemmän. <3 ja kun muistaisi ja jaksaisi löytää ne pienet ilot..
VastaaPoistaNimenomaan. :3
Poistasuklaapannukakkuja voi syödä aina, on ne sen verran hyviä.
VastaaPoistaHarvinaisen hyvä pointti!
PoistaOlisiko jonnimoista reseptiä antaa?Haluaisin joskus kokeilla?Pienet ilot on elämän suola ainakin minusta kohti niitä suurempiakin iloja askel kerrallaan :)
VastaaPoistaReseptiä mihin? Suklaapannareista? En tee mitään erityistä, kunhan lisään suklaarouhetta tavalliseen reseptiin.
PoistaHieno päätös olla lukematta ahdistavia blogeja! Minäkin olen miettinyt samaa ja miettinyt myös oman blogini lopettamista, koska tiedän että se saa minut vain vellomaan ahdistuksessa. Se tuntuu vaan liian vaikealta päätökseltä, niin lopulliselta, en tiedä.
VastaaPoistaMutta siis, olen onnellinen puolestasi ♥ Tekstistä huokuu parempi fiilis
Kannattaa lopettaa lukeminen jos ahdistaa! Minä ainakin "repsahdin" kyllä muutaman kerran ennen kuin onnistuin lopettamaan kokonaan, mutta nopeasti sitä alkaa ennen osoitteen näpyttelemistä muistaa sen pahan olon joka sitä seuraa. Jos et omaa blogia halua lopettaa mutta tämänhetkinen sisältö ahdistaa, voithan aina tehdä "suunnanmuutoksen" niin kuin esim allekirjoittanut! :)
PoistaAh ok ja eipä siinä kyllä ole kuin mielikuvitus rajana noide pannareiden suhteen :)Kiitos vinkistä kuitenkin ja tsemppiä suunnanvaihdolle! :)
VastaaPoista