breathing underwater

Kuume hipoo entsyymitoiminnan kannalta vaarallisia lukemia ja kurkku on kuin putkeen poltetun tupakka-askillisen jäljiltä. Herään aamuyöstä niin pahaan kipuun etten saa itse noustua sängystä, jopa täysin paikallaan makaaminen sattuu niin paljon että itken, ja lopulta minun täytyy huutaa viereisessä huoneessa nukkuva Ihmepoika hereille ja hakemaan vanhempani kolmannesta kerroksesta. Epämääräisiä muistikuvia isistä kokeilemassa ihoni lämpöä ja hakemassa minulle lääkkeitä, äitikin tuli pitämään lasistani kiinni kun en itse jaksanut.

Lääkkeiden alettua potkia onnistuin nukkumaan vielä hetken, nyt kello on puoli yksitoista ja toinen pillerikierros vaikuttaa vielä sen verran, että pystyn hetken naputtelemaan näppäimiä. Tunnen jo lihasten käyvän taas rakaiksi ja verhojen takaa pilkistävän valon polttavan silmiäni, pitänee mennä vessaan kun nyt vielä omat jalat kantavat. Onneksi pelkkä sänkyni täällä on varmaan suurempi kuin koko asuntoni Suomessa.