Näin painajaisia taas. Minni on kuihduttanut itsensä luurangoksi ja sanoo etten ole tervetullut hänen hautajaisiinsa. Miten voi pelätä nukkumista näin paljon? Pikkuveljeni jää junan alle enkä voi kuin katsoa vierestä. Olen turvassa vain silloin kun en nuku yksin, mutta unikavereita minulla ei nykyään kovin usein ole. Juulia onkin ala-asteen koulukiusaaja valeasussa. Mitä enemmän pelkään painajaisia, sitä enemmän niitä näen - mitä enemmän näen painajaisia, sitä enemmän niitä pelkään.
Pakeneminen ei ehkä ole kaikkein terveellisin valinta käsitellä ongelmia, mutta noh. Ostin lentoliput Kiinaan tammikuun lopusta helmikuun viimeiseen päivään, saan kuukauden ajan olla vanhempien ja veljen luona vain hengittämässä - "hengittäminen" tosin on ehkä väärä sanavalinta ottaen huomioon että Pekingin ilmassa on todennäköisesti enemmän savua kuin happea, mutta silti. Saan vetää viivan yli seitsemännestä asiastasta listallani kävele Kiinan muurilla ja nähdä niin paljon historiaa että vain Berliini saisi pääni enemmän pyörälle. Hassua, että seurustelin kolme vuotta historianörtinkanssa vihaten historiaa, mutta puoli vuotta eromme jälkeen kiinnostukseni nousee samalle tasolle kuin yläasteen kympin keskiarvon aikoina.
Vietän tänään tyttöinillan Nitan kanssa, mutta vähän eri perinteellä kuin normaalisti: kasvonaamiotäytteisen pyjamalöhöilyn sijaan menemme ravintolaan pitkän kaavan kautta, kiva kun on tekosyy meikata kunnolla ja pukeutua kauniisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti