huuda!

Päässäni kaikuu vielä väsymyksen takia lievästi hysteerisen nauru, kieroja silmiä ja feliz navidad ja board meetings ja kaikkea muuta aivotonta, vatsalihakset ovat kipeitä naurusta ja laukut ovat täynnä kenkiä laukkuja vaatteita hiirenkorvia kaikkea ihanaa.

Joulu oli vaikea mutta tiesin että se tulisi olemaan. Väsynyttä tiuskimista ja mulkoilua, syömisen aiheuttamaa ahdistusta ja ikävän kouraisu jossain sisälläni, mutta selvisin. Vaikka täti ja setä puhuivatkin puolet ajasta (tai siltä se ainakin tuntui) Ihmepojasta ja minä katsoin yksinäisenä vieressä Maikin ja hänen tyttöystävän kuhertelua, pidin aivan uskomattoman hauskaa! Minä ja Käppä emme aikaisemmin ole olleet erityisen läheisiä mutta nyt huomasimme pitävämme todella hauskaa kahdestaankin, rakastan kummivanhempiani kovin paljon, ja se että minä ja Maikki olemme kovin erilaisia ei estä meitä pitämästä hauskaa. Olihan se vähän outoa kun Maikin minua reippaasti nuorempi tyttöystävä oli myös mukana, mutta selvisimme koko porukka loman ilman yhtäkään oikeaa riitaa - voin kertoa, että sama ei olisi tapahtunut jos olisin lähtenyt "oikean" perheeni luo jouluksi: joulu on meillä sen verran räjähdyksenaltis asia että ei olisi ensimmäinen kerta jos minä ja äiti riitelisimme niin pahasti että lentäisin talosta ulos.

Tänään bussissa matkalla kotiin nauroin Kukalle puhelimessa lentokoneen ruumassa hajonneesta matkalaukustani ja pyysin häntä tulemaan luokseni illaksi, nyt odotellessani väittelen Juulian kanssa Poirot'n ja Marplen hyvistä ja huonoista puolista, silitän tyytyväisenä kehräävää kissaa ja välttelen matkalaukkujen purkamista ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan.