look alive, sunshine

Istun sohvalla ja katselen pöydän alla vaanivaa vaakaani. Hetken pohdinnan jälkeen siirryn pöydän viereen istumaan ja otan vaa'an käsiini, avaan sen takapuolella olevan luukun, otan pariston pois ja pyörittelen sitä sormieni välissä. Nousen, avaan parvekkeen oven ja tyynenä heitän pariston täysillä lumihankeen. Sekunnin jälkeen paniikki valtaa kehoni ei ei mitä mä tein ei ei ei vittu pakko saada takas ostaa uusi ei ei ei mutta saan äänen suljettua, nojaan seinään ja hengitän. Vain hetken harkinnan jälkeen menen takaisin parvekkeelle ja lakaisen kengälläni vajaan neliömetrin verran tilaa, laitan kauniin lasivaa'an paljaalle betonilattialle. En anna itselleni aikaa miettiä asiaa, kymmenen sekuntia myöhemmin olen hakenut siivouskomerostani suuren vasaran ja iskenyt sen täysillä keskelle numeronäyttöä. Vasara heilahtaa yhteensä neljä kertaa, kunnes asia joka on niin pitkään määrittänyt elämäni on vain kasa lasia ja metallinpalasia.

Dec 4th, 12:45 PM. You know what? Fuck it. Fuck all this shit that is making me want to kill myself. I am never again going to go a day without eating, I am never again going to miss an evening with friends because I'd have to eat, and I am never again going to let a number dictate my life. Five minutes ago, I smashed my bathroom scale with a hammer. I am absolutely, completely, spectacularly done living with an eating disorder. 

Puhuin veljeni kanssa ja englanti jäi automaattisesti päälle, vasta jälkikäteen tajusin kirjoittaneeni ensimmäistä kertaa neljään vuoteen paperipäiväkirjaan englanniksi.

Olenko aikaisemmin kertonut, että yhdessä tämän blogin tähänastisista "aloituskuvista" esiinnyn minä itse?