Olen ollut muutaman päivän hiljaa, olen tahtonut kirjoittaa muttei ole ollut mitään mistä kertoa. Tai vaikka olisi, olen tuntenut niin suurta itseinhoa vihaa raivoa ahdistusta huonommuudentuntoa etten ole uskaltanut edes avata internetissä muita paikkoja kuin Facebookin, en kestä lukea kuinka muut onnistuvat ja minä vain valun alas ja syön ja syön ja syön. Ei ole tapahtunut mitään, olen ollut sairaana vuorotellen kotona ja Katin luona. Kävin kyllä kirkossa pitkästä aikaa ajankohtana-jota-en-enää-muista, ja tänään kävin käsityömessuilla kiertelemässä. Olen hymyillyt harvinaisen paljon vaikkei ahdistus missään vaiheessa ole unohtunut, ja vaikka menin viime yönä vasta puoli viideltä nukkumaan niin nukuin paremmin kuin aikoihin. Välillä näen peilistä jotain ihan mukavaa, ja välillä - kuten tällä hetkellä - haluan vain mennä peiton alle piiloon ja olla tulematta enää ikinä pois. Olen niin kamalan väsynyt vihaamaan itseäni.
Pelkään kaikesta huolimatta jääväni yksin.
Anonyymi laittoi vanhempaan päivitykseen kysymystä kommentissa ja ajattelin vastata ihan näinkin julkisesti:
Mikä suhde sulla on sun syömishäiriöön? Oletko parantumassa, pyritkö parantumaan vai pidätkö itseäsi syömishäiriöisenä ilman yritystä parantua? Entä kuka on tehnyt sinulle diagnoosit? Sain aikoinaan opiskelijaterveydenhuollosta jos jonkin laista diagnoosia sairaslomia varten, mutta vasta osaston jälkeen sain "virallisesti" diagnoosit. En tarkoita, että vain osastolla saisi "oikeat" diagnoosit, mutta itse en pitänyt sairaslomadiagnoosejani kovin vedenpitävinä. Missä käyt psykologilla ja muissa keskusteluissa? Seurataanko painoasi tai fyysistä tilaasi missään? Anteeksi miljoona kysymystä ja mukavaa "talven" jatkoa!
Olen selkeästi vielä sairas, mutta yritän parantua, tai ainakin tahdon yrittää parantua. Tahdon olla terve, olen niin kyllästynyt siihen että elämäni pyörii ruoan ja ulkonäön ympärillä, mutta pelkään että edelleen enemmän kuin mitään tahdon olla hoikka. Näen kuitenkin positiivisena sen, että tajuan olevani sairas ja tarvitsevani apua, ja että vaikka tahdonkin laihtua niin tahtoisin oikeastaan tehdä sen terveellisesti mutten vain tunnu osaavan. Tällä hetkellä tahdon vain, että paha olo loppuisi. Diagnoosit minulle on tehnyt psykiatri yhteistyössä psykologin ja psykoterapeutin kanssa. Näen psykiatria, terveydenhoitajaa ja ensi kuusta alkaen ravitsemusterapeuttia YTHS:llä, ja terapeutin hankin yksityisesti; "pelkkää" psykologia en näe säännöllisesti ollenkaan, vain akuuttitapauksissa kun psykiatrille ei saa tarpeeksi nopeasti aikaa. Vielä kuukausi sitten kävin vaa'alla ja mittailin nauhalla monta kertaa päivässä, mutta nyt en ole käynyt pitkään aikaan - myönnän ettei vaa'attomuus johdu mistään massiivisesta parantumisenhalusta vaan yksinkertaisesti siitä, että tiedän lihoneeni ja oksetan itseäni niin paljon etten kestä nähdä numeroita. YTHS:llä minua ei ole ikinä punnittu, se tilanne ahdistaisi minua niin paljon, joten he ovat luottaneet minun sanaani kun kerron omia aamupainojani. Hauskaa loppuvuotta sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti