kelpaat kelle vaan

Veikattiin konserttiin viittäsataa katsojaa - paikalle tuli kaksi tuhatta. Kaksi tuhatta. En ole ikinä ollut osana missäkään yhtä upeassa, hypin ja hihkuin innosta monta tuntia jälkikäteen. Aivan uskomaton kokemus, yksi elämäni parhaista!

Lopulta tulin tulokseen että pakko minun on energiani johonkin purkaa, heitin päälle nopeat meikit ja juhlavaatteet ja lähdin keskustaan. Näin jälkikäteen ajateltuna huvittaa, kesän valokuvia muistellessa tajusin että minulla oli perjantaina baarissa päällä ne samat vaatteet, jotka minulla oli sinä päivänä, kun Sopuli katkaisi välit - sillä kehen muuhunkaaan minä olisin tanssilattialla törmännyt kuin tyttöön, joka oli joskus liian laiha rakkaani. Päädyimme vaihtamaan kuulumisia ja tanssimaan loppuillan sivistyneesti; vaikka olin jo vihaisia kyyneleitä pidätellessä lähdössä narikkajonoon hänen mennessä jo toista kertaa kaulailemaan eksänsä kanssa, sai Sopuli minut lopulta jäämään pilkkuun asti. Saatoin lääkitä katkeruutta juomalla drinkin tai kaksi kolme neljä seitsemän liikaa, mutta pääsin silti kotiin asti sekä henki että kunnia ehjänä.

Eilisaamu meni yksinäisyydessä. Näin koko toissayön painajaisia Minnistä ja Sopulista, aamulla herätessäni yritin keskittyä televisiosarjaan mutta ahdistus valtasi silti koko kehoni. Kaiken lisäksi en vieläkään muista milloin Katti olisi viimeeksi ottanut minuun omatoimisesti yhteyttä - tai no, tiedän tarkalleen mistä lähtien, ja inhoan itseäni koska menin näköjään hänen silmissään pilaamaan välimme. Eilen illalla Kukan luona istuin keittiön tuolilla ja kirosin mukavitsillä kaikkea. "Joko ne on ihan hirveitä mulkkuja tai sit ne on tuhannen kilsan päässä tai sit mä kusen kaiken. Välillä kaikki noi. Mutta yleensä mä vaan kusen kaiken." Kukka tuntuu olevan ainoa joka edelleen uskoo minuun, ainoa joka jaksaa olla vieressä ja silittää päätäni kun makaan lattialla itkua pidätellessä. Selitän leikittelevällä äänensävyllä kuinka tulen kuolemaan yksiössä kissojen ympäröimänä, mutta syvällä sisällä on puheestani leikki kaukana.

Lähetin terapeutille viestiä, että en ole tänään tulossa. En vain pysty.