tiistai 13. marraskuuta 2012

lego house


"Sä asettelet sun ympärille kuusi istuma-alustaa. Kahteen niistä istuu kaksi osaa sun persoonallisuudesta, joista sä itse pidät. Seuraavaan kahteen istuu kaksi osaa, joiden saavutuksista olet ylpeä. Viimeiseen kahteen istuu kaksi osaa, joita ilman sun olisi parempi olla."

Revin itsestäni paloja ulos ja pistän ne istumaan ympärilleni Buckingham Palacen viereisen puiston auringonpaisteeseen ilmassa tuoksuu sushi ja aamukaste, ne ottavat ihmisten muodot ja saisivat huutaa mutta puhuvat vain hiljaa toisilleen. Olen etäisesti tietoinen siitä, että terapeutti sanelee tapahtumia vieressäni, kuulen kynän rapinan paperia vasten hänen tehdessä muistiinpanoja. Pyyhin satunnaisen kaulalle asti valuneen kyyneleen, tuijotan puolisokeana valokatkaisinta ja puhun ääneen.

Eilinen terapia oli ahdistavin koskaan. Vaikka mielikuvaharjoitus tuntui aluksi hölmöltä ja teennäiseltä, sain lopulta upotettua itseni siihen kunnolla, enkä edelleenkään ole varma olenko tyytyväinen siihen. Harjoituksen jälkeen olen lähellä paniikkia kun tajuan miten levälleen terapeutti oli minut avannut, juoksen hänen luotaan suoraan Sokoksen meikkiosastolle meikkivoide luomiväri rajauskynä ripsiväri huulipuna kynsilakka. Menen kotiin ja aloitan itseni peittämisen; lopulta saan itseni rauhoitettua ja lähden viemään lääkkeitä, jäätelöä ja elokuvia sairastavan Kukan luo.

Muistin juuri nähneeni viime yönä unta, että minulla oli salasuhde Kukan tyttöystävän Sinin kanssa. Se oli todella, todella outoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti