Painajaisia painajaisten perään. Minnin verinen ruumis mökin lattialla. Katti muuttaa pois ja laittaa välit poikki. Herään, itken ja yritän nukahtaa uudestaan. Veljeni ei kutsu minua häihinsä. Nita ja Laksi löysivät uuden, paremman ystävän. Herään uudestaan, aamu sarastaa jo. Yritän tappaa itseni mutta veitsi ei jätä jälkeäkään ihooni. Luovutan, avaan verhot ja yritän käydä kylpyhuoneessa herättämättä vielä nukkuvia serkkuja.
Puhun tädin kanssa syömishäiriöstä. "Mä oon kyl välillä miettinyt että mikä ihmeen syömishäiriö ku tosi paljonhan sä syöt." Ei hän tarkoittanut sitä ilkeästi, tiedän sen, mutta ahdistaa niin paljon niin paljon, tahdon lähteä kotiin ja mennä sänkyyn kuolemaan. Selitän hänelle että tämä on turvapaikka, täällä pystyn syömään ilman omatunnontuskia, hän nyökkää ja kyselee lisää. Ruokailujen jälkeen vessa käy mielessä kerran tai kaksi tai kolme neljä viisi, muistutan itselleni että tämä on vanha omakotitalo, täällä kaikuu kaikki talon läpi.
Olen niin kamalan väsynyt.
Miten niin syöt "paljon"? :o
VastaaPoistaVoimia!
...No mä syön paljon? :D
PoistaVoi ei, tuo on niin kamalaa, kun ihmiset ei välillä ymmärrä, mitä ne suustaan päästelee, miten paljon ne sanoillaan satuttaa. Mutta yritä olla ajattelematta asiaa. Vaikka se voikin olla helpommin sanottu kuin tehty..
VastaaPoistaNiinpä. Onneksi tiedän että hän ihan oikeasti vain yrittää ymmärtää, eikä kahden pojan äitinä välillä vain tajua miten herkästi tytöt ottaa jotkut jutut. (Inhottaa yleistää ja käyttää stereotypioita, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.) Kiitos kommentista ♥
Poista