like a diamond

En tiedä, mitä tekisin ilman Kukkaa ja Kattia. En ihan oikeasti tiedä - ja toivottavasti minun ei ikinä tulekaan olla pakko tietää. Ei ole vielä tullut vastaan päivää, jota he eivät olisi onnistuneet pelastamaan. Hymyile, edes ihan pikkuisen jooko? Pitkästä aikaa oli vielä nukkumaan mennessäkin hymynkare huulilla.

Heräsin tänään kuudelta ilman sen suurempaa syytä. Oli pitkästä aikaa yö ilman yhtäkään painajaista, ja kissakin oli poikkeuksellisen rauhallinen. Ympärilläni leijuu edelleen kynttilöiden ja piparkakuntuoksuisen yleispuhdistusaineen tuoksu, savuttomien päivien kiitokseksi ovet ja ikkunat sulkevat lämmön sisälle. Tiskaan hiljaa viimeiset tiskit ja käyn varaamassa pyykkivuoron, menen heti kymmeneksi ruokakauppaan. Huomenna menen ostamaan lisää kynttilöitä ja paljon kimaltelevia asioita; illalla on Nitan ja Kukan kanssa mikrojoulut. Pienemmät kuin pikkujoulut, ei kaljanhajuisia miehiä eikä liian äänekästä huutoa, vaan rauhallinen ilta hyvän ruoan, alkoholittoman glögin ja mahdollisesti korttiaskartelun parissa.

Puhuin eilen vihdoin Laksille hänen käytöksestään ja selitin omaani, jos vaikka asiat alkaisivat pikkuhiljaa palata normaaliksi.

Juon omena-kaneliteetä ja leijun.